torstai 9. helmikuuta 2017

04.02.2017 Mia Skogsterin seminaari collieille

Aamulla suuntasin Riihimäelle, jossa oli Suomen Collieyhdistyksen palveluskoiratoimikunnan järjestämä Mian pitämä luento koiran tunnetiloista ja niihin vaikuttamisesta ensimmäiset kolme tuntia, johon saattoi osallistua kaikki ympäri Suomen.

Luennon ja  ruokatauon jälkeen vain collieporukalle sitten käytännönosuus, johon Mia oli valinnut Toivon 6 aikuisen koiran ja yhden pennun joukkoon harjoituskoiraksi. Näin ollen Toivo sitten oli mukana ja valitettavasti pieni mies joutui oleskelemaan lähes kymmenen tuntia, mutta onneksi se ei Toivoa paljoa hetkauttanut. Auto ei ole sille mitenkään epämiellyttävä paikka ja olin varannut sille Pompan toppaloimen ja Back On Trackin mukaan.

Ulkoilutin Toivoa muutamaan otteeseen lounastauolla ja käytin sen pikaisesti tutustumassa halliin ja sitten se pääsi kahteen otteeseen kentälle treenaamaan. Ensimmäisellä kerralla käytiin tekemässä Mian silmien alla tyypillinen omanäköinen treeni sen  mukaan mitä oli meille merkattu aiheeksi. Toivon treeniteemana oli seuraamisen vire ja oikea paikka, jotka meillä on ollut korjauksen alla.

Toivon paikka on ajautunut liikaa eteen ja kun ollaan tehty korjaavia treenejä niin sen vire on laskenut, osaksi namipalkan ja kovan keskittymisen vuoksi, kun ei vaan ole voinut innokkaasti mennä eteenpäin.

LUENTO



Voi, että siltä Mialta löytyy erilaisia äänenpainoja ja ilmeitä ihan silmistä lähtien, joka välittyy yleisöön asti. Niistä pystyi hyvin hahmoittamaan miten erilaisia tunnetiloja saatamme koiralle välittää tai välitämmekö yhtään mitään tai ristiriitaisia tunnetiloja.

Aika paljon luento ehkä kohdistui pennun ja nuoren koiran kouluttamiseen, joka kyllä olikin ymmärrettävää, mutta paljon tässä oli soveltamisen varaa näille vanhemmille myös.

Ainakin itselle tuli erittäin hyvin ilmi, että miten saatan itse antaa ristiriitaista viestintää, kun yritän rauhoittaa hermostunutta ja kiihtynyttä koiraa. On hyvin tärkeää, että hallitsee omaa kehoaan ja varsinkin käsien ja jalkojen liikettä. Esim. Toivon ollessa kiihtynyt ja innoissaan niin käsien liikkeet tulee olla minimissä, koska muuten viestitän hermostuneisuutta, jota kyllä hyvin saatan ollakin, kun vinkuminen saa minut ärsyyntymään ja vähän sama juttu myös jalkojen kanssa.

Lisäksi nyt täytyy tarkkailla itse minkälaisia tunnetiloja välitän koiralle palkkauksen tai treenien aikana. Erottaa selvästi välitänkö esim. seuraavia tunnetiloja, kuten ylpeyttä, iloa, heikkoutta tai hämmennystä, kuinka vahva koira on tai joissakin tapauksissa uhkaa tai peräti hieman ärsyttämistä, no ehkä vähän toisen tyyppiselle koiralle, ei omalleni.

Kertooko äänenpaino eriä kuin mitä kroppa kertoo tai olenko liian iloinen tai liian mitään sanomaton, välittyykö ylipäätänsä mitään tai ainakaan oikeanlaista viestintää koiralle.


KÄYTÄNNÖN OSUUS

Tietysti pienen jännityksen alla itse sitten unohdin sen tärkeimmän mistä se luentokin oli eli Toivon kehumisen ja tyytyväisen/ylpeän tunnetilan välityksen koiralle, juupajuu tietty näin, vaikka en mitään ihan suurta jännitystä kokenut, mutta tarpeeksi kuitenkin, mutta sentään annoin Toivon voittaa lelun k-a-i-t, annoin minä, juu :) nyt muistan!

Lisäksi Toivo ei ihan toivotulla tavalla reagoinut kehään menoon, kuten normaalisti, joten se ei antanut parasta kuvaa kyllä hommasta, mutta toki ei se huonokaan ollut. Ensin seuruu lelu kainalossa ja sitten palkka täyskäännöksen jälkeen ja kunnon leikki, jonka jälkeen tämä sama, mutta lelu takataskuun piiloon.

No tässä meillä jännite katosi ja Toivo tuli turhan laiskasti sivulle ja seuraa käskyllä vasta aktivoitui hommaan ja silloinkin asenne ei ensimmäisten askelten jälkeen kyllä ollut parasta Toivoa, mutta kyllä se sitten aktivoitui. Toivo leikki hyvin, mutta itsekin huomasin, että irrotuksissa oli hieman konfliktia, kun Toivo tyyliinsä uskollisena taisteli lelustaan viimeiseen asti, kun nauttii leukojensa käytöstä. Nyt vaan oli normaalia hanakampi, joka toisaalta kyllä on hyvä merkki, ettei yleisön läsnäolo tai minun jännitys sitä lamauttanut. Tein irrotukset siihen tyyliin, kun aikanaan opeteltiin Inkan kanssa, pannasta kiinni niskasta ja sitten käsky. Yleensä Toivo irrottaa hyvin ja niin se nytkin kyllä irrotti, mutta aikamoisen mölyn kera.








 
 




Mia pyysikin näyttämään irrotuksen, jossa laitan lelun niin sanotusti liikkumattomaksi tai siis löysäksi ja käsken irrottaa, johon Toivon vastaus oli, että revinpä vielä raivokkaammin !

Mia sanoi, että Toivon seuraamisen paikka on oikeastaan ihan hyvä, ehkä aavistuksen edessä, mutta se tekee enemmän töitä pallopalkalle kuin minulle ja se pitäisi muuttaa. Tämä siis näkyi siinä kuinka se tuli haluttomasti sivulle leikin jälkeen ja se oli haluton irrottamaan lelusta sekä myös kentälle tulossa näkyi myös vähän sitä samaa. No tältä se varmaan näytti, mutta tähän kyllä vaikutti se ei niin normaali ohjaaja, joka kuitenkin oli liian jäykkä, koska Toivohan ilman palkkaakin kyllä on aika innokas tekemään, kuhan pääsee hommailemaan.

************
Toisella kierroksella Mia pyysi laittamaan Toivolle liinan kaulaan ketjupantaan ja sen lisäksi vielä toisen nahkaisen pannan ja siihen liinan. No nahkapantaa ei löytynyt, mutta pistolukkopanta kyllä ja siihen laitettiin toinen liina kiinni. Itselläni oli sitten ketjuun menevä liina ja se toinen liina, mutta olin varmaan niin tumpelo ensimmäisellä yrityksellä antamaan pakotteen, joten Mia otti multa sen toisen liinan ja hoiti sen pakotteen antamisen ja Toivo ei heti reagoinut siihen, joten sain sitten luovuttaa Mialle toisenkin liinan ja sitten Mia demonstroi useampaan kertaan Toivon kanssa sitä irrotusta ja leikkiä !

Toivo ei ollut yhtään hämillään Miasta ja leikki Mian kanssa iloisesti ja oli hyvin keskittynyt ja oppivainen poika muutaman saamansa pakotteen jälkeen ja irrotti välittömästi saadessaan käskyn ja tuijotti Mian pitämää lelua eli selvästi syntyi jännite ja isku oli innokas leluun, kun sai luvan. Tästä sitten jatkettiin välillä ihan töihin niin, että Toivo käskettiin istumaan ja Mia pyörähti ympäri pitäen jännitteen yllä ja samalla laittoi lelun piiloon sen aikana ja asettui sitten Toivon viereen ja siitä liikkeelle. Toivon kanssa nyt ei lähdetä lennosta vaan ihan istumisen kautta. Toki sitten ehkä hetken kuluttua toisin, mutta tämä oli nyt tämän hetkinen ohje.

Olihan tuo Mian tekemä treeni minulle tuttu, kun Rommin kanssa näin aikanaan toimin, kun yhdessä koulutuksessa sain tähän opetuksen, olikohan Tsekkiläinen poliisikoiraohjaaja kyseessä, mutta silloin minulla oli koira, joka nopeasti lelun muututtua "kuolleeksi" irrotti siitä käskystä helposti, ei tarvittu pakotetta ja taas Inkan kanssa oli käytössä tuo sama kuin Toivolla eli pannasta kiinni ja irrotus, joka myös sen kanssa loi vähän liikaa väärää tunnetilaa.












 
Kuvat: Anniina Eskola
 
 
Mian kanssa oli vielä puhetta siitä, että kun kouluttajan kanssa puhutaan niin Toivo melkein kannattaa pistää kentältä sivuun. Haistamiseen puutuin pariin otteeseen, kun se makasi maassa, mutta ei se muistanut kuin hetken ja Mia teki saman pariin otteeseen kanssa. Tämän jälkeen lopulta Toivo antoi periksi ja makasi kuunnellen kiinnostuneesti puhetta, ehkä ;) !

Myös palkan paikasta oli puhe ja Mia oli sitä mieltä, että Toivolla palkka ei tarvitse olla näkyvillä enää, se on jo sen verran osaava, että palkka takataskuun piiloon niin, että sen saa vasemmalta helposti napattua ja heitettyä takaviistoon Toivosta, olisikohan heitto mennyt kello kahdeksan suuntaan.

Toisella kierroksella kävikin tosiaan treenin kanssa niin, että se oli Mia, joka Toivon kanssa treenasi, heh, ihan kiva näky. Toivo välillä, kun pudottaa sitä kontaktia niin Mia demonstroi sitten pakotteen käyttöä kontaktin putoamiseen puuttumisena. Toki kyllä alkuun puhui ihan järkevästi sen vaaroista, jos ei osaa vahvistaa oikein, joten ehkä katsoi minun jotenkuten siihen EHKÄ pystyvän. Sanoin kyllä hänelle, että on sellainen keino, jota en mielellään käytä, koska ajoitus ilman osaavaa apua voi mennä persiilleen, mutta annoin luvan tässä sen käyttöön, koska luotin siihen, että Mian paikallaollessa ja nimenomaan hänen tehdessä sen niin saan oikean kuvan tästä, vaikka en sitä käyttäisikään itse. Yhdestä kerrasta ei mene pilalle ja tiedän, että Toivo ei ole liian pehmeä pakotteiden käyttöön, jos se tehdään oikein eli vahvistetaan tunnetilaa oikein.

Mia korostikin sitä, että kun pakote annetaan niin täytyy heti koiran aktivoiduttua kehua kunnolla ja palkata koira. Sen jälkeen tulee ottaa ainakin 2 - 3 kertaa helppo onnistunut pätkä ilman häiriötä ja vasta sen jälkeen tehdä uudelleen häiriö ja se tehtiin Toivolle tällä kertaa pienempänä taputuksena kuin ensimmäisellä kerralla ja mikä vaikeinta niin nyt sen häiriön teki minä eikä kukaan tuntematon henkilö, joten kyllä aikamoisen myllytyksen alle jäi pieni colliepoika, joka kyllä selvästi oli elementissään.

Häiriön antamisellakin oli omat kiemuransa eli Mia joutui minulle sieltä kuiskimaan, että tajuan antaa häiriön. Eli lähtivät liikkeelle ja Mia kehui mielestäni Toivoa ja sen jälkeen oli sekunnin murto-osan hiljaa ja sitten minun piti antaa taputtamalla häiriö. Toivottavasti se meni näin, kun tuli niin paljon informaatiota, että jokaista pientä kommervenkkia en kyllä muista.

On se niin makea tyyppi tuo Toivo poika, että kyllä siitä tosiaan saa olla ylpeä ja olipa kiva nähdä se osaavissa käsissä ja kuinka hyvin se pystyy tekemään hommia täysin vieraan kanssa, keskittymään ja kuuntelemaan sekä leikkiä niin innokkaasti ihan vieraan ohjaajan kanssa!






MUIDEN TREENEISTÄ POIMITTUA

Pentu

Imutus / ensin imutetaan pentua sivulla, kunnes pentu oppii olemaan siinä hyvin ja oppii nakertamaan namia syömättä ohjaajan sormia ja sitten lähdetään liikkeelle pyörien pientä ympyrää oikealle niin, että käsi toimii ns. kuppina. Käsi laitetaan niin, että sormia hieman koukistetaan ja peukalo tulee sormilinjan päälle ja muodostuu tavallaan kolmio, johon se nami laitetaan.

Käden linja on niin, että ranne on hieman koukussa ja käsi kiinni vartalossa. Alkuun tiiviimmin ja myöhemmin ei niin tiiviisti, jos koira alkaa nojaamaan. Ranteen asento on sellainen, että siinä pitää pystyä kantamaan käsilaukkua.

Luoksetulossa pennun kanssa tehdään loppuosa niin, että ohjaaja pysähtyy ensin selkä koiraan päin ja muuttuu kisamaiseksi ja kääntyy pentuun päin ja on kisamainen. Vasta sen jälkeen, kun on kutsunut koiran niin vastaanotetaan se pennulle sopivalla tavalla.

Liikkeestä istuminen (jäävät)

Olikin ihan erilainen tapa tehdä jääviä kuin mihin aikaisemmin olen törmännyt, meinaan vähän "tassuteltiin" ja vasen käsi vapaana heilumassa koiran vasemmalla puolen (tai myös näköjään käsi "lepäsi" koiran kaulalla ja oikea käsi namikätenä siinä koiran pään yläpuolella ja näppärästi siitä sai kipattua koiran istumaan.

Koiraa pystyi siitä jättämään jatkaen "tassuttelua" eteenpäin askel kerrallaan ja kun edettiin koirasta poispäin niin jäätiin ensin selkä koiraan päin ja jaksotuksen kautta palkkaamaan. Vähitellen matkan kasvatus.

(Kokeilin maanantaina treeneissä tätä ja aika nopeasti Toivo meni istumana. No toki onhan se taas treenannut liikettä ja osaa sen jotenkuten ;), joten eihän se sille mikään ns. uuden liikkeen opetus ollut, mutta jos tällä saisi terävyyttä vielä lisää. Toisaalta en tiedä mitä mieltä Mia olisi tästä osaavalle koiralle, kun varmasti alkutreenejä istumiselle, mutta eipä siitä ole haittaa, että tehdään välillä eri tavoin niin on vaihtelua koiralle.)

Luoksetulo ja hyppynoudot (este)

Luoksetulossa ja hypyissä ei oikeastaan ollut mitään uutta minulle vaan vahvistusta, että tehdään nytkin jo aikalailla oikein.

Vähän ehkä voisin enemmän tehdä eteen tuloja vaihtelevammin ja nyt taisi ohjeistaa eteen tulemisen harjoittelua käsiavuin läheltä eri kulmista ja palkka annetaan siitä suunnasta, joka vahvistaa suoruutta. Toisaalta tässä pidän enemmän siitä tyylistä minkä olen aikaisemmin seminaarissa Petikossa nähnyt Mian ohjeistavan. Se tapa näytti muutenkin toimivan Toivolla, kun kerran tässä kokeilin eli käytetään apuna lautoja (itse käytän kylläkin tötsiä) !

Noudot

Noudon/pidon voi aloittaa esim. patukalla tai jollakin muulla välineellä ensin ja rakentaa kuntoon ensin näillä ja sitten vasta siirtyä kapulan käyttöön. Samoin myös rakennetaan se eteen tulo valmiiksi eli luovutusasento ja palkkaus useimmiten siitä edestä, ei oteta sivulle tuloja aina.

Motivaatiota kapulaan voi nostattaa esim. kilpajuoksulla ohjaajan kanssa kapulalle. Tämä näytti toimivan toisilla koirilla oikein kivasti ja toinen hyvä keino oli, että koira valjaisiin ja liinaan sekä sitten ohjaaja kapulalla leikki koiran edessä (tavoite, että koira tavoittelee kapulaa) ja välillä lisää jännitettä viemällä kapulan taaksensa terävästi. Koira saa sitten voittaa kapulan tai se heitetään koirasta poispäin ja saa noutaa !

Mia käyttää myös sellaista tapaa, että koira noutaa kapulan ja sen jälkeen palaa häntä kohden, jolloin heittää palkan taaksensa ja koira sukeltaa jalkojen välistä ja hakee lelun niin, että kapula myöskin pysyy suussa. Itse käytän samaa tekniikkaa, mutta haluan koiran tiputtavan kapulan ja vaihtavan sen leluun.

********

Päivä oli erittäin antoisa ja olipa todella kiva nähdä Toivo osaavissa käsissä ja niin keskittyneenä hommiin, vaikka yleisöä oli paljon.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti