Matkalla Raisioon tuli vettä melkein koko matkan ajan ja paikanpäällä ei sitten onneksi satanut. Meillä oli Virpin teltta majapaikkana, mutta collie kehän lähellä ei ollut tilaa, joten oltiin aika kaukana kehästä, joten en pystynyt sitä tarkkaan seuraamaan.
Urokset voitti kuitenkin Toivon isä Rasti, josta samalla tuli Suomen muotovalio. Rasti oli myös Vsp ja ROP -veteraani. Inkan kehän alkaessa rupesi sitten satamaan oikein kunnolla ja vähän harmitti, kun oli tytön niin nätiksi laittanut niin sitten se oli jo paskainen siinä vaiheessa, kun kuljetettiin Inka hiekkakentän läpi omalle kehälle, lisäksi se kehä lainehti vedestä. No onneksi sentään kehässä ollessa ei vettä tullut, mutta eihän nämä mummokoirat enää niin hienoilta näyttäneet, kun olivat märkiä ja kuraisia.
Tuomarina oli Israelilainen Tal Yaffe, joka tykkäsi Inkasta paljon ja toisteli useaan otteeseen, että Inka on "lovely" ja sanoi, että hän todella tykkää Inkasta ja ainoastaan korvat voisivat olla paremmat, mutta annettakoon se anteeksi, kun on jo 11- vuotias !
Tiedän, että Inkan korvien kanssa on ongelmaa näyttelyssä, koska se ei esitä kunnolla korviaan tuomareille, koska se ei välitä tuomareiden yrityksistä kiinnittää huomiota, koska sen huomio on vain minussa tai nameissa sekä useimmiten se luulee näitä joksikin häiriötreeneiksi ja toinen ongelma on se, että se yrittää ottaa kontaktia minuun ja kun sillä ei kuitekaan ole voimakasta taitetta niin korvat kallistuu taakse. Ne on aina olleet luonnonkorvat enkä niille ole mitään tehty, kuin vain kerran Inkan ollessa nuori, jolloin tuomari totesi sillä olevan raskaat korvat, kun olin niitä ennen näyttelyä hoitanut. Nuorena se veti korvat hienosti oikeaan paikkaan, joten tiedän hyvin miltä se voi näyttää näyttelyssä seisoessaan, jos vaan näkee jotain mikä sitä kiinnostaa. No joka tapauksessa aina vaan näyttelyssä saan tuon toisen korvan vähän nousemaan ja tosiaan olisi pitänyt niitä hoitaa tässä mummoiässä, mutta kun ne ei koskaan oikeastaan ole pystyssä arjessa niin en ole nähnyt tarpeelliseksi.
Inkan arvostelu (hmmmm....... kaverin ja omasta mielestänikin, joka toisen sanan jälkeen tuli lovely, puuttuu kyllä arvostelusta):
Beautiful blue merle 11 -y old in excellent condition, lovely head of length & shape, but should have wider set ears, excelent neck & front assembly, firm topline for age, excellent mover, well balance front & rear, lovely silver blue color with correct merle, excellent body substance, kind character
Arvostelussa minua kyllä ihmetyttää tuo "should have wider set ears", koska se ei oikein täsmää siihen mitä keskustelin tuomarin kanssa, mutta voihan se olla, että kirjaaja ei nyt ole ollut ihan kartalla.
Inka ei kuitenkaan sitten parasnarttu kehässä päässyt neljän parhaan joukkoon, vaikka olisin ehkä odottanut, että pääsee, kun tuomari oli omien sanojensa mukaan niin ihastunut siihen. Nuoremmat kuitenkin on niin paremmassa kunnossa, että tiputtiin sitten pois eli koska tämä oli Inkan viimeinen näyttely niin Inka ei sitten sitä viimeistä sertiä saanut ja ei näin ollen tullut valioksi !
Oli kuitenkin kiva päättää näin positiivisiin fiiliksiin Inkan viimeinen näyttelykehässä esiintyminen saaden hienon rusetin ja pokaalin :) !
Oltiin sitten näyttelyn loppuun asti, kun Virpin Japaninpystykorva Milo oli rotunsa paras ja sijoittui vielä ryhmäkehässä RYP4 !
Inka sai sateen ropistessa teltan katossa viettää hieman aikaa vapaana, jolloin Virpin repun luota löytyi sopiva lepopaikka :) !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti