Kun ollaan Toivon kanssa tarpeeksi kaukana muista koirista niin se on todella hyvin kuulolla, mutta lähestyttäessä lähtöaluetta, jossa oli paljon koiria niin se alkaa taas ääntelemään vinkumalla. Mutta enää en niin stressaa sitä itse, kun tiedän voivani vaikuttaa siihen ja kehään mentäessä poju oli jo oikein mukavassa vireessä ja kuulolla.
Olen erittäin tyytyväinen meidän suoritukseen ja siihen, että osaan jo tässä lajissa kannustaa koiraa, kun kerta saan. En enää niin pelkää, että voisi vaikuttaa tokoon, kun siellä ei puhutakaan mitään vaan sanotaan vaan käskyt. Sain tuomarilta kiitokset koiran kannustamisesta, vaikka olisihan tuo kulkenut ilman mun papatustakin yhtä hyvin !
Video kisasta:
Tässä muutama kuva kisasta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti