31.12.2015 Uuden Vuoden aatto !

Tänään sitten suunnattiin töiden jälkeen Ojankoon hallille. Inkankin oli oikein reipas !

Ensin Toivo harjoitteli luoksetuloa, hyppyä avo ja alo hypyllä sekä kauko-ohjausta.

Ihan alkuun otin kyllä seuraamista, lähinnä suoralla peiliä kohden, tehden nopeita pysähdyksiä.

Yhden kerran myös z:n seuraaminen. Poikkeuksellisesti työstin alkuun namilla. Pelkkä kehään tulo vaati hieman säätelyä. Kauhea papat,  mutta töihin ei menty ennenkuin oli hiljaa.

Pääpaino treeneissä oli suoraan sivulle tulot hypyllä ja luoksetulossa. Toinen mistä olin tarkkana, niin tietty ne tassut ja niiden liikuttaminen, istumisen vahvistamista.

Kaukoissa pääpaino ekaa nousussa, matkan kasvatus ja sivulta alas sekä merkkien väliin meno.

Merkkien kiertoa. Noutokapulan toisen merkin ympärillä ja esteet keskivälillä. Lisäksi Noutokapulan pitoa, joka ei yhtään ole kunnollinen enää.... vähän kapulan kantoa.

Inka teki omassa osuudessa seuraamista muutaman askeleen pätkissä. Nyt käskyt vaihtui seuraavasti.

Eteentulo = tänne
Sivulle oikean kautta takaa = viekku
Pyörähdys sivulla = kiepu  + kii

Inkankin teki merkin kiertoa kapula häiriöllä ja siinä ohessa vähän hyppyä.

Luoksetulo ja sen alkuun rauhaa namilla etujalkojen luonna. Inkan sivulletulo on hyviä.

Sitten taas Toivo uudelleen.

- merkille meno kutsu
- merkille meno, lelu takana
- ohjatun kummatkin suunnat merkitä

Loppuun vielä paikallaolot istuen ja maaten. Inka Toivon häiriö koiran.

Loppuun sitten jäähdyttelykenkki !

28.12.2015 elävien kirjoissa

Blogia yritän taas herätellä eloon, kun elämä alkaa sujumaan jo paremmin. Kyynärsauvoilla tuli sitten liikuttua lopulta 18 viikkoa ja yhden kepin kanssa heiluttua vielä kauemmin. Töihin palasin syyskuun alussa kunnolla, vaikka elokuussa kävin yrittämässä, mutta silloin siitä ei vielä tullut mitään, kun jalat kipeytyivät niin kovasti. Lisäksi unettomuus vaivasi todella pahasti ja vaikeutti niin työntekoa kuin tavallista elämää. Oli todella synkkää aikaa, jota ei hirveästi haluaisi muistella !

Nytkin vasta ihan lokakuun lopussa alkoi sujumaan paremmin. Pääsin vähitellen kepeistä eroon ja harjoittelin uudelleen kävelyä. Elämä hieman kirkastui, kun sain nukuttua ja lopulta koiratkin palasivat hoidosta kotiin. Ensin Inka ja sitten joulukuun messukeskuksen jälkeen tuli myös Toivo kotiin.

Inkan kanssa ollaan aloitettu uusi harrastus tai tarkemmin sanoen Inkan kasvattaja sen aloitti ja minä olen nyt ylläpitänyt liikkeitä eli Inka on rally-tokoillut !

Tarja on nyt käynyt kaksi kertaa Inkan kanssa myös kilpailuissa ja he ovat yhdessä saavuttaneet kaksi kertaa hyväksytyn tuloksen.

 

Joulupyhät ollaan käytetty tehokkaasti hyväksi ja käytiin treenaamassa useampana päivänä. Joulupäivänä osallistuin illalla Toivon kanssa Hskp:n tokon kisaharjoitukseen. Tuomarina toimi tokon oikea tuomari Pirkko Bellaqui, joka antoi niin suullisen kuin kirjallisen kommentoinnin.

Toivo oli taas aika kierroksilla, kun mentiin paikallaoloihin ja vinkui sekä sähläsi minkä kerkesi. Hallin odotustila on aika pieni ja mitään kevythäkkiä siihen ei saanut laitettua. No eipä kyllä ollut mukanakaan. Yritin nameilla rauhoittaa, mutta alku on tosi hankalaa kehän ulkopuolella. Itse paikallaoloon päästyä, jouduin vain kerran kunnolla huomauttamaan, että pitää olla hiljaa. Siirtymät teki mielestäni kivasti, kun oli kontaktissa ja aktiivinen sekä kehään meno oli napakka. Muutenkin oli paljon paremmin kehän ulkopuolella hallinnassa, kun tultiin yksilösuorituksiin. Otin hallin edessä hieman leikkiä narupallolla, jolloin metelöi kuin mikäkin ärripurri. Laitoin hallin sisällä maahan ja rauhoitin nameilla sekä vähän siirtymiä ennen kehään menoa. Haukahduksia ei tullut pahemmin vain pari kertaa ja niistä tuli heti noottia.

PAIKALLAOLO 6,5 =  Meni alas vasta toisella käskyllä, makasi kyllä ihan tiiviisti maassa, mutta pää kääntyili turhan paljon eli pientä levottomuutta, ei kuitenkaan piipannut yhtään

SEURAAMINEN 8,5 = vire hyvä, seuraamispaikka aika hyvä, ei pahemmin edistänyt, lopussa hitaassa käynnissä alkoi painamaan, perusasennot oli hyviä :)

LIIKKEESTÄ MAAHANMENO 9 = liikkeelle lähdössä "haukahdus", hyvä seuraaminen, nopea maahan meno, mutta vino (ei kuitenkaan ollut kovin vino, koska en itse sitä huomannut)

LUOKSETULO 7,5 = oli taas siirtänyt kerran tassua, argh.... hyvä vauhti, mutta eteentulo ei suora ja sivulle tuli huonosti, en tainnut edes käskeä (lähinnä oli sillä rajalla, että tuliko eteen vai sivulle)

KAPULAN PITO (7,5 ?) = en muista mitä sai, mutta pito löysä ja käänsi päätä sivuun, luovutuksen jälkeen nousi seisomaan omaa aikojaan

KAUKO-OHJAUS (6,5 ?) = voi voi........... kaksi käskyä maahan, istumaan toisella käskyllä, sivulle istumaan myös toisella käskyllä (otti häiriötä yleisöstä) ja eipä noita merkkejäkään ole tullut käytettyä sivulla

HYPPY (7,5 ?) = oli taas kuulemma siirtänyt odottaessa toista tassua, hyppy hyvä, mutta alkoi juuri eteen tulossa kakomaan jotain ja tuli sitten sivulle / otti häiriötä kovasti yleisön puolelta, tuli ilmeisesti, joku sisälle ovesta ja sieltä kuului, jotain mitä Toivo ihmetteli

YLEISVAIKUTELAM 8,5 = ääni pois, tassun siirto pois, seuraaminen lopun painamista kivan näköistä, aivan kuin tanssisi ;)

Kisan jälkeen sitten pidin pientä palaveria itseni kanssa ja päädyttiin sitten seuraavana aamuna testaamaan hyppyyn ja luokse tuloon suoraan sivulle tuloa ja se toimi, joten tarkoitus olisi sitten jatkaa näin, koska en tiedä päästäänkö koskaan jälkikisoihin, kun minun jalka on tällainen kuin on ja nivelside nilkasta on poikki eikä siitä muutu. Bh-kokeessa tuskin suurta hallaa tulee tuosta suorasta sivulle tulosta. Toki jatkan eteentulon harjoittelua myös, mutta katsotaan nyt kuinka pienen pojan pää sotkeutuu tästä.

Lauantaina aamulla vielä pureuduttiin myös tuohon tassun liikahtamiseen paikallaan jätöissä. Ihan pelkkää istumista niin, että Marianne häiriköi ja minä vedin pannasta nousemaan, kun samalla käskin istumaan. Myöskin liikkeen alussa lavoista painaminen kummaltakin puolelta, jotta tajuaa pitää tassunsa kurissa.

Lisäksi kentällä pidettiin häiriönä liikkuvat pupu- ja tiikerilelut sekä mankka, jossa pyöri häiriö cd !

Inka on hiukan harjoitellut taas vuorostaan rally-tokoa ja välillä on tosi innokas ja iloinen suorittaja, mutta nyt lauantaina oli vähän kuriton. Toki kotona vähän asiaa mietittynä ei se niin kuriton ollutkaan vaan Inkan käskyt on nyt kyllä ristiriitaisia.

Inkan käsky eteen on "tähän" Tarjan antamana ja nyt sitten Inkan ollessa vapaana ilman remmin antamaa tukea, taitaa Inka ymmärtää sen vähän väärin.............. mullahan tuo käsky on agilityssä tulla kiinni käteen ja vaikka se rally-tokossa periatteessa on sama, tulla käteen niin eteen tuloksi ja istumiseksi Inka ei sitä oikein miellä vaan pyrkii sivuun, kuten agilityssä, jolloin mun käsi on alhaalla sivulla. Lisäksi käsky "takaa" eli edestä kierto sivulle oikealta, toimi Inkan mielestä niin, että se on takapalkka eli mun "taka" -palkalle kehoitus ja kun Marianne on palkannut Inkaa takaa vuosikaudet ja sattui nyt olemaan siellä takana viistosti oikealla niin Inka pinkoi sinne ja minä taas pidin Inkaa kurittomana ja haluttomana yhteistyöhön, jolloin meidän yhteistyö ja reiluus koiraa kohtaan kärsii. Myöskään mun aikaisemmin tarjoamat käskyt on yhtä heikot eli meinasin nimetä eteentulon "eteen" ja sivulle tulon oikealta puolen kiertämällä takaa "kierrä", jotka kuitenkin kuumatkin tarkoittaa Inkalle aivan, jotain muuta.

Nyt täytyy hieman pitää pikkanen palaveri ja miettiä nuo käskytykset uusiksi niin, että niillä ei ole mitään merkitystä aikaisemmin. Samalla miettiä, että ne sopivat sitten Toivolle myös, jos joskus rally-tokoillaan sen kanssa.

Sitten vielä hieman kuvia Toivon ja Murun tapaamisesta Roihuvuoressa. Tuolloin kävin vasta hakemassa Toivoa ulos leikkimään uuden Malinois tyttöystävänsä kanssa.

Lisää sairaslomaa ja lepoa

Sairasloma jatkuu ensi viikon myös. Kävin torstaina ortopedille ja nyt matka jatkuu magneettikuvaukseen nilkan osalta ja torstaina on ortopedi uudelleen.

Jalka on öisin ollut tosi hankala ja en enää jaksanut mennä terveyskeskukseen yleislääkärille. Kun kerta on vakuutus niin mennään spesialistille.

No nyt on täysi kielto astua, venytellä, heilutella, hieroa ja yrittää edes tunkea mitään kenkää jalkaan. Seuraavaksi hankittavaksi tuli maiharit jalkaan. No ei kuulemma lastaan lähde ennenkuin jalka on kunnossa. Nyt vaan toivon, että magneetissa ei näy irronnutta rustonpalaa tai jännevikaa.

Inka lähti viikoksi Pablon seuraksi mökille isän ja Ellen kanssa. Toivo onneksi on päässyt Mariannen mukaan ulkoilemaan.

Toki Jukka ulkoiluttaa koiria, mutta koki vähän stressaavaksi sen, että Toivolla on hirveät menohalut ja Inka haluaa ennemminkin kotiin. Inkalla on parempi olla mökillä vapaana ja tallustella siellä sen verran kuin haluaa.

Sairasloma jatkuu ja kausi taitaa olla tässä

Parantuminen on hidasta ja sairaslomaa tuli viikko lisää. Perjantaina pitäisi varmaan mennä taas lääkäriin,  jos ei edistystä tapahdu tai pahenee. No jalka ei kyllä ole parempi ja yhdellä jalalla tulee pompittua.

Koirille rankkaa, kun ei pääse kuin pissalle. Itse  en pysty viemään niitä ollenkaan, ei edes kengät mahdu jalkaan. Toivo onneksi edes on päässyt agilityyn kaksi kertaa Marian kanssa.

Inkalla on ollut huono kausi, kun se vähäinenkään lenkkeily ei maita ja tuntuu lähinnä nukkuvan. Ruokaa kyllä kyttäilee, mutta vähennettävä sen ruokamäärää, kun ei liiku.

Voi, kun alkaisi jalka kantamaan niin pääsisi lenkille koirien kanssa.

Tältä kaudelta jää kuitenkin jälkitreenit vähiin ja samoin agility. Toivottavasti kyetään kesän aikana edes tottistelemaan. Metsään en jalalla uskalla varmaan kuin syksyllä, ellei jalka yhtä-äkkiä selvästi parane tukevaksi. Agility varsinkin harmittaa,   kun juuri saatiin treeni ryhmä.  Toivotaan, että saisin lainaohjaajan joksikin aikaa. Marialla ja Toivolla ainakin vielä on ollut ihan mukavaa treeneissä, joten toivotaan, että Maria jaksaa Toivoa jonkin aikaa, ainakin Toivo parhaansa mukaan laittaa itseään tykö 😃,  kun on niin onnellinen, kun Maria tulee hakemaan.

12.05. - 20.5.2015 jälkeä ja epäonnea

Tiistaina käytiin tekemässä jälkeä. Onnistuin eksymään metsään, kun väistin yhtä kosteikkoa, jonne olisi uponnut. Omasta mielestä tein vain kulman, mutta todellisuudessa kaarsin liian voimakkaasti vasemmalle. Katosi sitten suuntavaisto täysin ja jäljen loputtua harhailin kunnolla ja jouduin soittamaan Terhille. Lisäksi yritin kohti autotien ääntä ja se olikin moottoritien ääni, joka kantautui näin kauas eli ei sen tien, jonne oli tarkoitus suunnistaa.

Toivo aloitti janalla hyvin, mutta sitten hieman oikaisi janalta jäjelle. Lähti sitten jälkeä ihan hyvin, mutta jo alussa lähti kovasti pyrkimään keskemälle metsään. Ensimmäinen keppi jäi ja yksi matkalta. Itse jäljestäminen oli takkuista, tarkasteli ja tarkasteli sekä seilas. Oli välillä niin väsyneen oloinen ja kepitkin nousi nihkeästi. Joukossa oli hyvääkin pätkää, mutta kepeiltä lähtiessä ennemminkin komensin kuin kehotin.

Itselleni oli jäljen lopetuksen jälkeen järkytys se, että missä oltiin. Olin palannut ihan jäljen ensimmäisen kulman lähelle ja poistunut sitten ihan jälkeä pitkin siellä täällä pyörien jäljellä. Tyytymättömyys Toivon työhön oli siis hirveä virhe, kun toinen oli selvinnyt kauheasta urakasta.

Terhi kehoitti tekemään sille pikaisesti ennen seuraavaa maanantaita korjaavan jäljen. Ajattelin tehdä muutamia janoja ja ehkä lyhyen keppijäljen, mutta kohtalo puuttui peliin. Olisi ollut neljä ihanaa vapaapäivää edessä. Torstain olin agility kisoissa töissä, joten se riitti sille päivälle hommiksi koirapuolella.

Perjantaina sitten oli epäonnea mukana kerrassaan, kun onnistuin loukkaamatta jalkani ulkoilemassa ollessani.

En sitten tarpeeksi tuijotellut maahan ja onnistuin astumaan puunjuuren päälle ja nilkka muljahti ympäri ja pahasti.

Siinä se sitten taisi olla tämä kausi, voi peee........ !

Lääkärissä Malmin päivystyksessä sitten neljä tuntia Virpin lykätessä mua pyörätuolissa. Röntgenissä ei näkynyt murtumaa nilkassa, mutta nilkka laitettiin ilmalastaan 3 viikoksi ja kainalosauvat matkaan. Mitään tarkkaa diagnoosia en saanut, mutta viikon sairaslomaa näin aluksi ja käski sitten menemään työterveyslääkäriin sen jälkeen, jos tarve vaatii.

Nyt on sitten homehduttu jo neljä päivää sisällä ja en vieläkään astu tälle. Sunnuntaina jo varasin sille keppien kanssa, mutta jalkapöytä turposi ja jalkapohja turposi, joten nyt könyän kepeillä yhdellä jalalla. Hermostuttaa, että mikä vikana, onko mennyt pahasti vai johtuuko myöhästyneestä ensiavusta. Meinaan sairaalassakin sanoivat turvoituksen olevan aikamoinen. Se kuitenkin laski jo seuraavana päivänä aika paljon, mutta tosiaan tuli sunnuntain ja maanantain välisenä yönä tuo jalkapöydän turvotus lisäksi.

Koirien kanssa on tosi hankalaa, kun en pääse ollenkaan taas viemään niitä.

No se siitä..... yritetään kestää tai sitten ei kestetä. Miksi Suomessa ei ole samanlaista koiranulkoiluttaja kulttuuria kuin muissa maissa ja kohtuu hintaan ?

Yksi ilon pilkahdus sentään on ollut, että Toivo pääsi Marian kanssa agilitytreeneihin ja heillä meni siellä hyvin. Maria on luvannut mennä toistekkin ja voi olla, että lainaohjaajan kanssa Toivo joutuu toimimaan, jonkin aikaa, jos jalka ei kestä juoksemista pitkään aikaan. Hansu, joka meitä kouluttaa oli kuvannut pari pätkääkin ja olin niin iloinen, kun Toivo oli niin  kiltisti, että kumpikin niin Maria kun Toivo nauttivat treeneistä.

10.05.2015 - 11.05.2015 Agilityä ja tokon perustreeniä

Lauantaina käytiin Kotkassa kylässä Tarjalla Inkan ja Toivon kanssa. Kummallakin koiralla oli tosi hauskaa, kun saivat pihassa temmeltää. Se riittikin niille erinomaisesti sen päivän ohjelmaksi ja kummatikin oli illalla tosi väsyneitä. Varsinkin Toivo, kun tyttöjä oli yhteensä 6 kappaletta, joista yksi lopettanut juoksun juuri ja toisella juoksu meneillään !

Sunnuntaina illalla oli Toivon ensimmäinen oma agilityvuoro HSKH:n ryhmässä. Kouluttajana on minulle jo ennestään tunnu Hansu, jonka kanssa aikoinaan samassa ryhmässä Pablon kanssa treenattiin.

Toivo kävi aikamoisilla kierroksilla ja kävinkin naapuri kentällä kahteen otteeseen ottamassa vähän höyryjä pois, ettei mene ihan pelkästään sähellykseksi homma.

Yllätyin oikein positiivisesti, kuinka helposti Toivo ohjautuu ja putketkin sujui oikein mallikkaasti ja varsinkin pikkuisen, kun ohjaustani korjataan niin Toivokin toimii oikein loistavasti. Hansu teki pieniä muutoksia ja niiden avulla Toivo ohjautui juuri hyvin. Toivo ei kestä yhtään niin paljon kuin edelliset koirat minun kropan vääriä signaaleja, koska sitä ei ole niin paljoa suullisesti tai käsin ohjattu vaan aloitettu tarjoamalla ja selvästi seuraa kroppaa enemmän.

Nyt jäi kotiläksyksi miettiä, että miten teemme A:n jatkossa, pysäyttämällä vai juoksukontaktilla. Hansu oli sitä mieltä, että noin isolle koiralle voisi pysäyttäminen olla parempi, mutta nykyään juoksukontaktit on vähän muotia. Johannalta saan lainaan kehikon juoksukontaktia varten, joten jos kuitenkin lähdetään sillä liikenteeseen, kun en pysty kuitenkaan kisoissa pysäyttämään. En vaan kykene, se on jo todettu !

Keppejä pitäisi nyt alkaa opettaa ilman käsiapua eli ei samaan tapaan kuin Pabloa aikanaan vaan nyt pitäisi käyttää, joko kujaa tai ohjureita. Kujakepit on aina niin varattu, että jospa saisi kyhättyä ne ohjurit (tai jos Jukka kyhäisi ne minulle) !

Tokoa ei olla treenattu kovinkaan paljon tai siis ollenkaan sen Jessican koulutuksen jälkeen. Sunnuntaina ja maanantaina hieman lähikentillä treenasin perusasioita kuivanamien voimalla ja vire ei mitenkään ollut korkea sunnuntaina. Häiriötä oli vähän väliä, kun lenkkeilijät koirineen ohitti ja kaikkea kiinnostavaa (surkeat palkat). Eilen sentään samoilla palkoilla ihan hyvää settiä toisella hiekkakentällä. Tarkempaa seuraamista, ei painamista, jäävät hyviä, mutta luoksetulon yrittää tehdä taas sivulle, sitä vähän korjasin ja alokasluokan kauko-ohjausta harjoiteltiin myös. Kauko-ohjausta pitäisi tehdä niin, että on liikkeenohjaaja ja muuta häiriötä, ettei mene kipsiin, kun olisi kisatilanne.

Paikallaoloa tehtiin yhdessä Inkan kanssa ja nyt oli aika rauhallinen. Ekalla kerralla kyllä nousi istumaan, mutta sen jälkeen ei enää. Otin myös Inkalla Toivon edestä luoksetuloa pariin otteeseen ja seurautin Inkaa Toivon ohitse läheltä. Sellaista pikkuista häiriötä !

06.05.2015 Jessican koulutus

Olimme varanneet Marian kanssa keskiviikolle Jessica Svanljungin koulutuksen, joten sinne sitten Toivon kanssa iltasella. Inkan otin mukaan, jotta Inkan ei tarvinnut jäädä yksin kotiin.

TOIVON TREENI

• MERKIN KIERTO, keltainen merkki / aika hyvin lähtee vauhdilla, mutta ensimmäinen kerta oli hieman huti ja tehtiinhän tämä tosiaan ensimmäistä kertaa ulkona / heti, kun pääsi juonesta kiinni niin lujaa mentiin ja palkkauksen jälkeen otti kaiken irti eli huomasi kyllä kuinka viikko kauluri päässä sai sen nyt ottamaan kaiken irti / purkaa näköjään kaiken patouman pallon kanssa juoksemiseen ja samalla vaikutti myös niin, että eipä tullut missään vaiheessa haukkumista
• SEURAAMINEN / Jessica ja Maria totesi saman minkä itse olen myös huomannut, että kontakti ei ole niin intensiivinen kuin aikaisemmin ja painaa selvästi => treeneihin nyt paljon mukaan liikkeellelähtöjä ja heti palkka sekä lähdetään liikenteeseen peruuttamalla ja silloin saa olla pari namia kädessä ja saa ottaa, mutta kun käännytään menosuuntaan niin silloin ei enää namia kädessä => näitä kokeiltiin ja heti näytti paremmalta
• TUNNISTUSNOUTO / ensimmäistä kertaa nurmella metsätreenien jälkeen ja lisähuomautuksena, että satoi vettä (hajumaailma hieman muuttuu). Kapulat oli Jessican ja jäätiin suhteellisen lähelle ja ohjetta tulikin, että palataan metsään ja välillä nurmelle, jolloin tehdään lähempää kuin metsässä. 1) aivan mahtava, hyvin meni kapuloille (laitettu sinne tänne) ja haisteli rauhallisesti ja otti oman hienosti, toi sen minulle 2) ahnehtimalla saa aikaiseksi virheitä, mutta ei kuitenkaan harmita. Siirrettiin kapuloita ja nyt ne oli rivissä => keskittyminen herpaantui ja toi reunimmaisen, pyysin hakemaan uudelleen ja nosteli muita => tilanteen rauhoitus ja kapulat sekaisin uudelleen ja vähän lähempää uusi yritys, no ehti nappaa yhden suuhun, mutta pudotti ja otti oikean => ok
• NOUTO, ei luovutusta / 1) Tehtiin ilman heittoa ja kapula pituus suunnassa, erinomainen nosto ja vapautus pallolle 2) tehtiin heitto ja kapula siirrettiin pituus suuntaan sen jälkeen, kun tuli maahan, heitto kantoi vinoon ja lähelle estettä, lähetin ja ihan hyvin nosti / hieman epäröi menomatkalla, kun heitto oli mennyt esteen taakse tosiaan vinoon ja Jessica myös oli niin lähellä kapulaa ja ei odottanut, että lähetän Toivoa => oikein hyvä kuitenkin 3) kokeiltiin heittoa niin, että se sai jäädä toisin päin ja silloin meni jalat edellä vähän, ei pahasti, mutta en hyväksynyt, otin kapulan ja hieman kuitenkin positiivisempaan sävyyn kuin yleensä ja tehtiin sitten uudelleen ja se meni ihan hyvin => nyt jatkan lisäksi kuollutta kapulaa heittämättä niin, että jätän kapulan vaakasuuntaan ja heittämällä taas niin, että se korjataan pituussuuntaan (siis tämä mun oma idea)
• PAIKALLAMAKUU heiluminen ja huono keskittyminen / Ansun kanssa tästä keskusteltiin viime viikolla ja heitti ideaksi, että vahvistettaisiin sitä, että Toivo ymmärtää oikeasti mitä se maassa makaaminen tarkoittaa (sama juttu muissakin asennoissa). Onhan näitä tehty aikaisemminkin ja Raija tekikin Rentulle tätä seisomisessa, jolloin näin kyllä miten käytännössä tehdään, mutta ei se aina ole helppoa oman koiran kanssa / Toivo käskettiin maahan ja minä pistin namipurkin Toivon eteen ja sitten Jessica sitä hieman lantiosta töni ja vahvisti samalla maa -käskyllä pysymistä ja samalla kehui kun pysyi asennossa, vapautettiin sitten namipurkille syömään lohta. Tavallaan Jessica myös laittoi käden toivon vyötärölle ja siitä sama juttu ja sitten otti pannasta kiinni ja veti samalla vahvistaen pysymistä yhä edelleen maa käskyllä ja oikeaan aikaan kehui => no sitten oli minun vuoro ja kuten sanoin, että ei ollenkaan helppoa..... Toivo heti ponkaisi ylös kun vähänkin tulin sivulle kyykkimään tai yritin koskee Toivon vyötäröön, aivan kuin olisi sitä mieltä, että "taas se tulee desinfioimaan ja rasvaamaan minua", alkuun onnistui vaan, että koskin yhdellä sormella hieman........... no onnistui se lopulta ja myös pannasta veto, täytyi vaan muistaa vahvistaa käskyllä ja muistaa myös kehua / Lisäksi tehtiin vielä niin, että laitettiin Toivo liinaan ja menin Toivon eteen aika lähelle ja namipurkki meidän välissä (lohta), liinan otti Jessica ja alkoi vetämään tasaisesti Toivoa liinasta ja minä vahvistin maahan käskyllä ja kehumalla, vapautin sitten "vapaa" -käskyllä purkille (Hih, nyt vasta tajusin, että meillä ei ole edes vapaa -käskyä olemassa, mutta hyvin se Toivo senkin tajusi) !

Toivo ei treenien aikana vinkunut, eikä myöskään haukkunut :) !

Maria teki ennen Toivoa Vickyn kanssa 15 min ja Alfin kanssa toisen 15 minuutin pätkän. Vickyn treeni oli oikein hyvä pistää myös oman korvan taakse. Älyttömän hyvä ja ajatuksia herättävä. Ainakin jäi mieleen, että jos keskustellaan tai kisoissa on tilanne, että joudutaan odottamaan niin koiralle tehtävä, vaikka vain istua ja saa silloin katsella maailmaa ja istua vähän niin ja näinkin, kuhan ei haistele ja sitten, kun lähdetään hommiin niin kiinnitetään koiran huomio sopivalla keinolla (esim. taputtamalla käsiä tai jotain mitä nyt keksii) ja kutsumalla koira ensin ihan vaan luokse ja siitä palkka. Sitten välillä vähän vaikeuttaa ja pyytää koira sivulle => näissä turha sitten motkottaa huonosta perusasennosta, jos haetaan vaan koiralle iloa ja intoa yhdessä tekemiseen !

Alfin treeneistä jäi kapulan pitoharjoitus hyvin mieleen. Naksu avustajalle käteen ja itselle sitten kapula toiseen käteen ja nami toiseen käteen. Kun koira ottaa kapulan itse hyvin ja pitää hetken (hetki valitaan koiran tason mukaan) niin naksautetaan naksulla ja koira saa tiputtaa ja ohjaaja tiputtaa namin siihen omiin jalkoihin, ei mihinkään sivulle vaan niin, että koira pysyy edessä. Samalla, jos on pieni koira niin voi joustaa polvista ottaessaan/antaessaan kapulan, eikä kumarrella koiran päälle, sama juttu sivulla, ei kumartelua koiran päälle.