29.12.2008 saamarin ilotulitteet

Voi hitto, nyt ne paukuttaa noita ilotulitteita ihan tosissaan. Töiden jälkeen onnistuin pääsemään oikeen kunnon räiskinnän ja ilotulitteiden aikaan liikkeelle, vaikka niiden ampuminen on vielä kiellettyä. Viime vuonna eivät sentään näin pahasti paukutelleet, saas nähdä kuinka kauan tämä jatkuu uudenvuoden jälkeenkin, ei yhtään hyvä asia. Inka oli ihan maansa myynnyt, iltalenkille ei olisi edes lähtenyt ollenkaan. Yllättävän voimakkaasti reagoi, harmin paikka !

Pablolta olisin odottanut tuota, mutta Pablo hieman vaan kuulostelee alkuun ja sitten liikkuu ihan reippaasti Rommin rinnalla, vaikka paukkuukin ja rätisee. Eilen illalla oli ihan samajuttu ja silloinkin alkuun vaan kuunteli ja sen jälkeen jatkoi reippaasti haisteluitaan, kuulemma oli samaan tapaan reagoinut jo lauantai-iltanakin eli räiskivät jo silloinkin. Mä en kestä !

Rommi ei reagoi mitenkään, mutta eihän tuossa tarvita kun raketti ilmaan ihan nenän edestä tai osuvat vielä koiraan. Kyllä noiden lasten vanhemmat ovat piittaamattomia !

Töissä jaksoin olla kokopäivän, eikä edes ottanut tiukoille, mutta illalla taas nousi lämpö ja tutisin muutaman tunnin aivan jäässä. On tämä vaan pirullinen tauti kun ei hellitä sitten ollenkaan !

28.12.2008 tokoa Heurekalla

No niin, koko joululoma on tullut sitten sairasteltua. Aattona käytiin hautausmaalla ja Riston äidin luonna joululounaalla, mutta muuten olen ollut sängynpohjalla hyvin tiiviisti. Onneksi Risto sitten jonkin verran otti koirien ulkoiluttamisen hoitaakseen vai kutsuisinko sitä ennemminkin pissattamisen.

Nyt sunnuntaina jaksoin mennä Heurekalle treenaamaan tokoa Pian kanssa. Vain Inka ja Rommi oli matkassa, kun Pablo häipyi piiloon olohuoneeseen, kun oli aika lähteä treenaamaan.

Rommin treenit:

• Tunnari x 2 / vain omassa haju / vähän oli intoa ennemmän kun taitoa, puski ensin 10 metristä hakemaan, mutta kapulat oli lähempänä, sitten otti lähes kaikki suuhun, mutta toi kuitenkin vaan oikean / hieman vieläkin vaikeuksia reagoida käskyyn, odottaa käsimerkkiä
  
• Hyppy avo / irotaminen pallolla
  
• Hyppy avo / hypyn istuminen, itse avustin menemällä esteen lähelle antaessani istu käskyn, palkkasin heittämällä lihapullan taakse
  
• Luoksetulon pysäytys puunkierron kautta, 2 pysäytystä, 1 läpijuoksu / toinen pysäytys nopeampi, annoin kaksoiskäskyn eli suullinen ja käsimerkki
  
• Kaukokäskyt / istu - maahan / takapalkalla toimi huonommin eli paremmin onnistuu kun käyn palkkaamassa / hieman vajaa istumaan nousu eli saisi nousta ylemmäs
  
• Luoksetulo / jätin maahan ja eteentulo erinomainen

Inkan treenit:

• Ruutu / Pia vei pallon, ensimmäisellä kerralla aikalailla sähellystä, mutta seuraavat toistot jo parempia / rallatteli vähän liikaa pallon kanssa / lähtee kyllä heti kohti minua ruudusta, mutta sitten ei ollut riemulla rajoja
  
• Hyppy alo / ok
  
• Vauhtinouto / ok / vaadin, että pysyy istumassa, pannasta pidin kiinni
  
• Seuraaminen, palkkana patukka / edistää paljon / kiehuu liitoksissaan, joten paljon käännöksiä vasemmalle ja saatiin jopa muutama askel kelvollista seuraamista, huh hu, sanon minä
  
• Kaukokäskyt / takapalkka ok, vähän menee maahan ihmeellisiin asentoihin, etujalat harallaan
  
• Luoksetulo / suoraan sivulle "liki" käskyllä, vähän meninasi arpoa, että istuuko eteen

Inka tuntui olevan kuin ruutia täynnä, ihan hillitön eli pikkuisen kurinpalautusta varsinkin pallopalkan kanssa, patukkaa tarjoaa minulle paremmin eli yhteisleikki patukalla toimii, mutta pallon kanssa kirmaa yksinään, toki olen sen sille aina sallinut, mutta nyt oli hieman normaalia enemmän uhmakkuutta mukana.

Treenien jälkeen Inka sai leikkiä Sulon kanssa ja Rommi pääsi ulkoilemaan hieman Tessan kanssa, mutta ne nyt eivät oikein leikkiä aikaiseksi saaneet, ehkä kerran Rommi yritti pyytää Tessaa leikkimään, mutta muuten tyytyi pitämään Tessaa silmällä kulmien alta.

Heurekalta ajoin vielä Sipooseen, jotta koirat pääsisivät vielä kunnolla metsään tarpeilleen. Inkalle väsäsin lisäksi kaksi lyhyttä jälkeä 2 x 30 askelta ja nami jokaisella askeleella. Inka sai nähdä jäljen tekemisen. Tein Inkalle myös neljän kepin pituisen keppiharjoituksen polulle, mutta tälläkertaa Inkan suoritus ei ollut oikein toivotunlainen. Jotenkin Inka oli kovin hermostunut ja ei oikein tahtonut keskittyä tai millään tahtonut jäädä odottamaan minua, kun jätin sen polun päähän odottamaan.

*****

Ei olisi sitten pitänyt mennä enää tuonne metsään ja varsinkaan tehdä noita jälkiharjoituksia. Jouduin illalla luopumaan ajatuksesta, että menisin Purinalle Rommin kanssa ottamaan paikallaoloharjoituksia Pablon agilityn ohessa. Samalla oltaisiin harjoiteltu Rommin kanssa rengasta ja Pablolla kontakteja. Maanantai aamuna työvuoro ja olotila taaskin erittäin huono eli jäin sitten taas nukkumaan kotiin ja hoitamaan flunssaa. Alkaa jo tosiaan tympiä, kun lisäksi Risto pärskii siihen tyyliin, että joudun varmaan lähipäivinä hoitamaan koirien lenkitykset aivan yksin.

23.12.2008 Talissa Suskin hyppytreenissä

Tosiaan aamupäivällä kävimme pikaisesti Talissa. Aikaa ei paljon ollut, mutta kävimme nopeasti läpi teoriaa Suskin kanssa ja sen jälkeen siirryimme Rommin kanssa kentälle ja meidän jälkeen oli sitten Katin ja Geenan pikavuoro :-) !

Huomioitavaa yleisesti:

• Suski itse ei käytä kapulaa harjoituksissa, nuorella koiralla lähinnä testataan ennen kisaa kapulan kanssa
  
• Kapulaan luodaan voimakas kiinnostus muualla noutoharjoituksissa
  
• Kapulan/patukan heiton jälkeen ennen lähetystä otan pätkän seuraamista tai pyydän koiraa peruuttamaan ja sitten vasta lähetys
  
• Koiralle ei saa antaa tilaisuutta olla suorittamatta tehtävää
  
• Älä jämähdä pitkäksi aikaa tiettyyn korkeuteen, kuten 80 cm, jolloin koiralle jää korkeus lihasmuistiin eli Rommillekkin vain 1 metrin hyppyjä ei matalampia (tokohyppyllä ei tässä ole väliä, on niin erilainen asia)
  
• Älä lähetä koiraa saaliin perään, koska silloin hypystä tulee liian matala ja huolimaton

Rommin ohjeet:

• Rommille hiekkakuoppatreeniä takapäälle (voi kun sitä lunta nyt tulisi, jäisellä hiekkakuopalla tuota kun ei kannata harrastaa ja kesällä taas kuulemma kuhisi käärmeitä)
  
• Sijoita itsesi esteeseen nähden oikealle, koira keskelle
  
• Vaadi koiraa istumaan, pidä pannasta näin aluksi (ei saa varastaa)
  
• Muista jaksottaa, ensin heitto (pallo/patukka/kapula), anna noutoesineen laskeutua rauhassa, laske esim. kolmeen ja lähde yhdessä koiran kanssa esteelle ja anna hyppy käsky, etene vain esteen luokse, älä juokse koiran kanssa noutoesineelle
  
• "Tuo" käsky annetaan kun koira on esteen yllä, mutta ei silloin kuin koira ponnistaa, älä häiritse koiraa ponnistusvaiheessa
  
• Kehu koiraa vaan silloin kuin se hyppää eli esteen päällä, älä häiritse ponnistusvaiheessa
  
• Palkkaa lennosta, älä ota ns. luovutusta vielä tässä vaiheessa pallolla/patukalla (yleensäkin ennemminkin testaa patukalla luovutusta, ei niin, että ottaisit sen kokoajan)
  
• Palkkaa vain lyhyesti, loppuun sitten leikkisessio, muuten kulutan sen vähäisen vireen leikkimiseen
  
• Rommin kanssa vain muutama toisto
  
• Suski kehoitti häivyttämään äkkiä sen käyttämäni esteen taputtamisen, kysyi onko se edes tarpeellinen Rommille (no toisilla se näyttää kuitenkin toimivan ja Rommillakin mielestäni ihan kivasti, kun ennen kisaa kävin ekalla toistolla taputtamassa ja toisella otin ihan kisamaisen)
  
• Vähitellen siirryn tekemään lyhyemmän saattamisen esteelle ja kuitenkin ohjaan koiraa kädellä suorittamaan esteen, vähitellen pyritään tilanteeseen, että itse en mene perään vaan jään paikoilleen ja palkkaan sitten lennosta tai otan eteen, otan patukan ja pienen jännitteen jälkeen palkkaan patukalla

Hyvinhän se Rommi näytti esteestä lopulta selviävän, kunhan ensin hyppäsi. Koskemiseen ei vielä puututa eli nyt haetaan oikeaa virettä, rohkeutta ja suoritusvarmuutta. Ei vaikuttanut kyllä yhtään mahdottomalta tämä homma :-) !

Samalla ehdin Suskille kertomaan, että Rommi jatkaa yhä ryhmässä, että ongelmat lähinnä taisivat kärjistyä nahkaisen kuristuspannan aiheuttamaan kuormaan niskassa (kipu) eli tilanne kuonopantaan siirryttäessä tuntuu helpottaneen.

******

Hyppytreenien jälkeen pikaisesti kotiin kaupan kautta ja petiin tosiaan jatkamaan sairastamista. Aivan karsea olo, kentällä olo oli ihan kohtuullisen hyvä, mutta kaupassa alkoi sitten tulla aivan hirvittävä olotila ja ilta meni nukkuessa. Kyllä se kuumekkin sitten sieltä alkoi tulemaan.

 

 

 

22.12.2008 Jälkeä Sipoossa

Aamulla olo tuntui vieläkin huonolta, mutta lähdin kuitenkin Sipooseen aamulenkille toiveenani tehdä jäljen Rommille ja Inkalle keppitreenin.

Inkan keppitreeni onnistui erinomaisesti, tyttönen oli ihan täpinöissään ja hyvin ilmaisi kepit. Tein myös Inkalle pehmeään sammalmaastoon lyhyen jäljen Inkan nähden. Laitoin satunnaisesti nakkeja askelmille ja sen jälkeen otin Inkan välittömästi tekemään jälkeä. Ihan hyvä suoritus ja nakit hävisivät neidin vatsaan.

Rommin jäljen vanhentumista odotellessa käytiin sitten sillä aamulenkillä ja tuntui käyvän kovasti kuntoni päälle eli tiesin lopunpäivän menevän taas sängyssä, joten jouduin Outille ilmoittamaan, että en uskalla tulla treenaamaan Inkan kanssa agilityä Ojankoon illalla.

Rommin jälki oli hyvin erityyppisessä maastossa ja alussa ajoikin aika vahvasti korkealla nenällä, mutta loppuakohden vauhti alkoi kiihtyä ja intoa tuli lisää. Jälki oli noin 240 askelta ja yhtään kulmaa en tehnyt jäljelle.

Rommin jälki:

• Maastopohja vaihtelevaa, kumpuilevaa ja kallioista


• Jana noin 3 metriä, ohitti jäljen, mutta haki sen omatoimisesti


• Jälki 240 askelta, palkka lopussa samaleen alle osaksi piilotettuna


• Ei kulmia, vaikein kohta kalliolta hieman pudottautuessa, jolloin kääntyi katsomaan minua, en auttanut vaan laskeutui itse, selvisi poluista hyvin, ei ajautunut niihin

Jäljen jälkeen tein Rommille keppipolun, joka meni kohtuullisesti. Kaikki kepit nousi, mutta intoa oli hiukan liikaa, joten hieman sähellystä ensimmäisellä kepillä, meinasi painua yli innoissaan. Tälläistä harjoitusta ei ollut Rommille tullut tehtyä vähään aikaan.

****

Illalla olo alkoi olemaan todella huono ja tarkoitus olikin viettää seuraavat päivät pedissä, mutta Katilta tuli viesti, että Suski ehtisi katsoa Rommin hypyn pikaisesti tiistaina, joten mikäs siinä auttoi kun ilmoittaa, että me lähdemme.

 

21.12.2008 jälkeä Tuusulassa

Aamulenkille taas Tuusulaan jo ennenkuin oli valoisaa. Tein Inkalle ja Rommille jäljet otsalampun valossa. Harmikseni kuitenkin paikalle juuri valon kajastaessa tuli koiran ulkoiluttajia, jotka eivät sitten yhtään välittäneet muista.

Palasin juuri autoille päin kuin näin kahden vaalean Labbiksen (tai sitten olivat lihavia kultaisianoutajia, ihan varma en ole) ulkoilevan vapaana. Omistaja, vanhempi nainen seisoi vähän matkan päässä ja ei komentanut toista koiraansa ollenkaan, vaikka se tuli minua kohden niskakarvat pystyssä ja jäykisteli, koira kiersi minut parin metrin päästä. Ei tuntunut kovinkaan mukavalta, naisen ohittaessani luulin hänen komentavan koiraansa, mutta yllätyksekseni hän kehoitti koiraa menemään kohti ajotietä, jonka laidassa toinen hänen koiristaan oli. Autoni viereen oli ahdettu kaksi volvoa, toinen tienlaitaan ja toinen ahdettu autoni viereen, vaikka noin 100 - 200 metrin päässä oli paljon paikoitustilaa.

Toisesta autosta tuli ulos sileäkarvainen noutaja omistajansa kanssa, varmaankin tuon edellisen naisen tytär. Tämä koira sitten juoksi luokseni ja hieman hypähti minua vasten tai lähinnä tunsin sen koskettavan itseäni ja hieman hätistin sen pois. Kyllä ihmiset ovat piittaattomia, ei ihme, jos koirattomat ihmiset vähitellen tulevat koiranvihaajiksi. Ei yhtään mielyttävää, jos vaikka olisin sattunut pelkäämään koiria.

Eikä harmit tosiaan tuohon loppuneet. Vein sitten omat koirat pissalenkille ja laskin vain Pablon vapaaksi. Ohitimme nämä kaksi naista tarkoituksella kauempaa, mutta kun olin päässyt jo yli 100 metriä heidän ohitseen, niin alkoi kuulua "Vili ei, Vili ei" ja sieltähän se sileäkarvainen noutaja ilmestyi kielloista huolimatta. Yritin häätää sitä pois, mutta se oli sitkeä, varmaan ihan kilttikoira, mutta se ei kiinnosta minua pätkääkään, varsinkaan kun Rommin kanssa oli viimeviikolla pahoja ongelmia. Minähän en saa päästää irtokoiria sen lähelle missään tilanteessa. Olin niin raivoa täynnä noita tyhmiä ja itsekkäitä naisia kohtaan, mutta lähemmin tutustuen he osoittautuivat vieläkin piittaamattomiksi kuin olisin voinut milloinkaan uskoa.

Itse annoin koirien leikkiä hetken keskenään metsässä vapaana, mutta pidin huolen, että ne eivät pääse häiritsemään muita. Sen jälkeen vein jätkät autoon ja Inkan jäljelle. Jäljestä ei tullut mitään, nuo vieraat koirat olivat talloneet jäljen (merkatun lyhyen suoran) täysin, syöneet Inkan frolicit ja niin edelleen, kaiken huipuksi tuo sileäkarvainennoutaja vaihteeksi meinasi tulla häiritsemään jälkeä, sattuipa sopivasti, että juuri silloin tulivat paikalle. Kun olin menossa vaihtamaan koiraa autosta tuli meille kunnon riita näiden Volvo naisten kanssa, heidän mielestään minulla ei ollut mitään asiaa sinne metsään, koska he ovat käyneet siellä vuosikausia ja heillä on aina ollut koirat auki. "Mitä hiton väliä sillä on, eivät he sitä metsää omista ja toisekseen mulle on aivan yksi ja sama, onko heidän koiransa auki, jos ne pysyvät hallussa, mutta kun eivät pysyneet ja olisivat mielestäni edes olleet anteeksipyynnön velkaa, mutta kun ei niin ei" !

Ainahan vahinkoja saattaa sattua, mutta tälläistä piittaamattomuutta toisia koiranulkoiluttajia kohtaan löytyy aivan liikaa. Tämänvuoksi pyrin siihen, että omat koirani pysyvät hanskassa, jos vahinko pääsisi sattumaan niin kantaisin siitä vastuuni ja vähintään pyytäisin anteeksi, vaikka vastassa olisikin vain pelkkä lenkkeilijä ilman koiraa.

Onneksi sentään Rommin jälki onnistui erinomaisesti, jätkä ajoi maavainuisesti ja melkoisen hyvää vauhtia. Ainoastaan hieman vetäisi ohi loppupalkasta, joten siinä sähellystä.

Rommin jälki:

• Jana 2 metriä viistosti kohti jälkeä, jälki 340 askelta, erittäin loiva U, melkein suora


• Palkka piilotettu osaksi sammaleen alle loppuun

********

Loppupäivä menikin sukuloidessa sisareni luonna ja maatessa sängynpohjalla, koska flunssa tuntui lopultakin ikävästi iskevän. Jätin taas kerran agilityn väliin, koska olo vaan huononi kokoajan.

27.12.2009 kotona kaukkareita

No kotona sitten hiukan treeniä sisällä. Inka kalkkunan voimalla ja Rommi kuivan peuranami herkkujen avulla.

Inka

• Pallille nousua ja hieman kiertoa / ei oikein tahdo ymmärtää, taitaa mennä jokin aika, että palkataan vaan pallille noususta alkuun


• Seuraaminen sivuaskeleet / peruutus / yhden askeleen siirtymiä


• Kaukokäskyt / lauta edessä / takapalkka parempi vaihtoehto, syksyy sinne innolla

Rommi

• Palille nousua ja kiertoa / alkuun kanssa ei meinannut ymmärtää, mutta aika äkkiä ahneuksissaan alkoi tajuta, että jalat pallille, aika helposti lähti kiertää "kierrä" käskyllä, vähän kyllä avitin omalla kropalla


• Kaukokäskyjä / nousee seisomaan istumisen sijaan, huoh, kun on hankalaa

26.12.2009 treenit Hakkilassa

Nyt on sitten pidetty kunnolla taukoa treenaamisesta. Muistaakseni vain kerran otin läheisellä kentällä hieman seuraamista Inkan ja Rommin kanssa, mutta siinä kaikki.

Pablo on yhä isällä hoidossa Inkan juoksun takia, mutta palaa varmaan ennen Uutta Vuotta kotiin hoidosta. Inkan juoksu alkaa olla vähitellen loppumassa ja päästään varmaan viikon kuluttua jo agilityynkin.

Tapaninpäivänä aamulla kuitenkin suuntasimme lumimyrskyssä Rommin kanssa Hakkilaan hallille treenaamaan tokoa. Aloitimme ihan ensimmäiseksi paikallaolon, johon osallistui neljä koiraa.

Rommin treenit:

• Paikallaolo / piilo pressun takana kentän puolessa välissä / Rommi staffi uroksen ja bordercollie nartun välissä
  
  
  
  Hieman hermostutti tuo staffi uros, koska viimeksi kun se oli paikalla niin se lähti haistelemaan viereistä narttua, joten tuntui vähän ikävältä kun jouduin varmistelemaan sen pysymistä kysymällä, että pysyykö se varmasti ja ehdotin, jos oltaisiin laitettu narttu väliin (en vaan silloin muistanut, että ehdottamani narttu oli juuri viimeksi se koira, jota meni haistelemaan, joten ei ihme, ettei omistaja innostunut ajatuksesta). En vain halua vierasta koiraa paikallaolon aikana koirani, varsinkaan Rommin iholle oli se sitten miten kiltti tahansa / Musta vaan on ikävä olla tälläinen pahanilman lintu, mutta kun en voi ottaa riskiä, en sitten yhtään ja kuten arvasin niin se staffihan lähti, onneksi tälläkertaa kuitenkin omistajaa kohden, huoh !


•  Alkuun leikkiä lammasrätillä ja siihen muutaman askeleen seuraamista / edistää rutkasti


• Ruutu (25 askelta) /  1) kävin näyttämässä ruudun ja jäin lähetyssuoran keskivaiheelle lähettämään Rommin ruutuun ja pysäytyin seisomaan ja menin palkkaamaan ruutuun 2) En käynyt näyttämässä ruutua vaan lähetin suoraan 25 metristä, kunhan ensin sanoin virityssanan "ruututemppu" / hyvin meni ruutuun ja pysäytin ennenkuin ehti oikeaan paikkaan (pysäytys onnistui keskelle ruutuun), juoksin palkkaamaan ruutu
  
   


• Seuraaminen / sivuaskeleet, namiavustuksella alkuun ja sen jälkeen hieman hihnalla avustaen ilman namia (narukaulain collieleiriltä)


• Seuraaminen kahdeksikkoa matalien törppöjä pujotellen / törpöt häiritsi Rommia, kontakti katoaa / hitaalla lähdöllä pitää kontaktin


• Liikkeestä istuminen x 3 / seuraa käskyllä liikkeelle virityksen jälkeen ja naksulla vahvistus (itse) / oikein hyvä


• Metallikapulan nostoa x 2


• Metallinouto x 1, hyvä vauhti kumpaankin suuntaan


• Kaukokäskyt / voi voi, nousee istumisessa seisomaan ja maahanmeno on mielenkiintoinen / kun on lauta edessä niin Rommi ei tosiaan ylitä sitä, mutta maahanmenossa laittaa polvet itsensä alla, kääk rääk


• Tunnari / erinomainen, hieman kyllä mennessä kolautti tassulla oikeaa kapulaa, mutta haistoi sen oikean lähes heti ja toi sen iloisesti / täytynee kuitenkin hioa sisällä tuota kapulan pitoa, tahtoo olla hieman liian innoissaan, ei nyt ihan pure, mutta läheltä pitää, ettei tule jälkiä            
  
  
  
  Tunnarin aikana tunsin taas itseni vähän tiukkapipoksi kun en antanut lupaa staffille suorittaa meidän sivutse luoksetuloa samaan aikaan, mutta mitäs meni kysymään, että sopiiko Rommille. Tunnari on kuitenkin niin herkkä, että enpä halua tässä vaiheessa ottaa sitä riskiä, että Rommi syöksyy tunnareille ja Staffi syöksyy ohjaajansa perään samanaikaisesti, siinä saattaisi keskittyminen olla Rommilla vähän koitoksella ja herkkä liike aika 100 % varmuudella epäonnistuisi, toivottavasti Ina ymmärsi, eikä ottanut nokkiinsa, onneksi siis minun kannalta, että kysyi  !!!!!!!!!!!!

Kotiin tuomisiksi sain Marialta sen Ikean jakkaran ja nyt ruvetaan sitten treenaa koirien takapäätä , kunhan saan ne ensin nostamaan etutassunsa jakkaralle, jep jep !!!!!!!!!!

Iltapäivällä käytiinkin Riston kanssa Isän ja Ellen järjestämillä Tapaninpäiväkahvituksilla Ellen luonna Kurkimäessä, jonne sitten tulivat myös sisareni ja veljeni sekä heidän lapsensa lapsenlapsineen/maha-asukkineen. Yllätyksekseni myös meidän pikku Pablo herrakin löytyi kemuista , iloinen pikku Pablis !