30.09.2007 jäljellä Tuusulassa ja Esineruutua

Tein Rommille tänään jäljen Tuusulaan pellolle noin kahdeksan aikaan aamulla. Sää oli sumuinen, mutta ei kuitenkaan satanut. Pelto oli osittain aika kostea. Jälki oli noin 400 askelta ja lopussa keppi. Namia oli joka askeleella ja parissa kohdassa sitten niin, että ei ollut namia. Kulmasta meni ohi, mutta aika nopeasti löysi oikean suunnan (kulmassa ei ollut namia, vasta noin 5-10 metrin päässä). Namittomat kohdat jäljesti hyvään vauhtiin ja varmasti. Jälki muistutti lähinnä numeroa seitsemän eli yksi kaarros oikealle ja yksi kulma vasemmalle. Ei ollut ihan yhtä hyvä kuin viimeksi, mutta olen kyllä oikein tyytyväinen. Nenä pysyi maassa koko ajan hyvin, mutta taas palattiin muutamassa kohdin siihen, että ajoi vaan toista jalkaa. Tuuli ei ollut suotuisin, lähinnä sivu- ja vastatuuli. Käytin alkuun pedigree lammasriisi koiranmakkaraa ja loppuun niitä ihmetyynyjä eli Natural Menuta, joka näytti kelpaavan jopa koiranmakkaraa paremmin eli tarkensi hommaa. Hyvin siis jaksoi mutustaa yhden makkaran ja ison kasan Natural Menuuta (annoin eilen vaan hiukan kuivamuonaa) !

Kepin alle olin laittanut pienen keon sitä Natural Menuta ja yllätys yllätys, jätkä söi ne ja ei nostanut keppiä vaan jatkoi suoraan loppumerkille, jouduin komentaa takaisin, jolloin otti kepin (ei varmaan ollut järkevää, mutta niin vain tein).

Inkalle tein pellolle noin 200 askeleen jäljen aluksi myötätuuleen ja kulman jälkeen sivutuuleen, jossa oli neljä purkkia kepeillä. Vauhti hyvä, mutta nenä liian korkealla, heinikko liian korkea (mua polveen) ja jälki oli tuore, joten sai hajun jo siitä ylhäältä heinikosta. Itse jäljestys olisi voinut olla varmempaa, olisi niin hyvä, jos voisi laittaa namia askeleille, mutta kun neiti sitten alkaa niitä nameja väisteleen. Kulma kuitenkin sujui erittäin hyvin, hieman meni yli, mutta välittömästi palasi hieman ja kääntyi oikeaan suuntaan. Ilmaisu varmaa ja nopeaa, aivan eri meininki kuin viimeksi. Loppupalkaksi frisbeen heittoa, siinä se neiti hyppi pitkin peltoa etujaloissa mustat sukeltajan tossut.

Tämän jälkeen ajettiin metsään ja käytiin aamulenkillä, ennen Pablon jäljentekoa.

Pablolle tein sitten jäljen metsään noin 400 askelta (en tarkistanut tuulensuuntaa) ja kuusi keppiä sekä jana noin 20 metriä. Lopulta täytyi lähettää noin 8 - 10 metrin päästä, kun lähtee sivuun kokoajan. Jätkä tekee tarkkaa työtä, mutta on kovin hidas. On siinä ja siinä riittääisikö aika alokasluokassa. Ensimmäiset 30 metriä oli nenä turhan ylhäällä (kanervia), mutta sen jälkeen tarkensi lähemmäs maata. Kepit nousi hyvin ja kulmasta meni yli vain kuonon mitan. Matkalla tarkisti suunnistusrastin ja sipsipussin, mutta palasi välittömästi jäljelle, muuten oltiin melko tarkasti jäljen päällä. Todella hyvää työtä, huomioiden sen jäljestämiskerrat vuoden aikana (kerran kuukaudessa, jos sitäkään).

Tämän jälkeen otin esineruutua kaikilla kolmella. Kaksi kaistaletta, toinen 5 m x n. 40 m(pituus johtui polusta, en viitsinyt sitä ylittää) ja toinen 5 m x 50 metriä . Rommin työskentely hidasta, mutta ilman apuja löytyi esineet. Inkan vauhti ja into ei ollut ihan yhtä hyvää kuin viimeksi, jolloin irtosi kuin tykinkuulan suusta. Löytyi kumpikin ilman apuja (toinen lähellä ja toinen noin 45 metrissä). Toisessa kaistaleessa Inka ensin suunnisti yli kaistaleen rajan toiselle kaistaleelle, jolloin jouduin kutsumaan takaisin (oli meinaan sienestäjät Rommin jälkeen tallaneet sen takaosan uusiksi, joten inka otti jäljen). Toinen lähetys onnistui. Pablon kanssa otin vain sen syvemmän kaistaleen, ensimmäinen lähetys ei onnistunut, sama juttu kuin Inkalla, lähti sienestäjien jäljelle, joten kävin ottamassa hajun Pablolla esineestä ja sen jälkeen uusi lähetys, joka olikin todella nopea suoritus.

Lopuksi sitten lenkkeiltiin hiekkakuopalla ja metsässä. Rommi ja Inka intoutuivat muutamaan kertaan hiekkakuopalla oikein kunnon hippasille, niin että Inkan tossutkin sinkoilivat jalasta, no onneksi sain ne talteen. Kotiin tullessa jouduinkin pesemään kaikkien tassu mäntysuovalla ja ilokseni yllätyin, että Inkan tassut näyttää aikas hyvältä, musta mömmökin oli kadonnut. Kiva siis mennä lekuriin huomenna kun ei ole mitään konkreettista näkyvillä.

Autolle tullessa haukutin ensin Pabloa ja sen jälkeen Inkaa. Pablon jätin jonkin matkan päähän ja syöksyin kuusen alle, ensimmäinen noin 10 haukkua, toisella 15 haukkua, kolmas meni mäkeen, kun tiellä meni suomenpystykorva, joka mesosi Pablolle eli haukku epätasaista ja katkonaista. Viimeinen haukkusarja olikin sitten vähän lyhyempi noin 10 haukkua, kun halusin antaa palkan hyvästä haukusta. Inkaa haukutin kahdella tennispallolla, ihan kohtuullisen hyvää, ehkä maximi oli 12 haukkua hyvin. Inka istuu haukkuessaan mun edessä ja pomppii etutassuillaan, se on veikeän näköinen.

Kuluihan siihen sitten kaikkiaan aikaa hieman yli viisi tuntia. Tästä johtuen ei sitten Pablon kanssa tullut lähdettyä tuonne HPH:n kentälle Kivikkoon ottaa tottista, kuten olin alkujaan suunnitellut. Katsotaan saisinko aikaiseksi tehdä kotona illalla vielä jotain pientä.

Täytyypä vielä lisätä, että eilen kuulin mitä ihmeellisemmän uskomuksen colliesta. Olin lenkillä koirien kanssa ja vastaani tupsahti nainen, jonka mukana oli pikkulapsia. Nainen sitten huusi lapsille, että tulkaa katsomaan samanlaisia koiria kun mummilla on ollut. Minulta sitten kysyi, että ovatko kaikki narttuja, johon vastasin, että vain tuo viimeinen. Multa loksahti varmaan suu auki, kun rouva totesi, että kuinka voi olla kun eihän muilla kun nartuilla ole ruskeaa. Oletan, että hän tarkoitti noita blue merlejä, joita siis minulla on kumpaakin sukupuolta, meinaan Pablo on kyllä aika ruskea kun soopeli kerran on. No mun oli sitten valistettava, että kyllä näissä uroksissakin on oltava ruskeaa eli tanmerkit, muutenhan ne olisivat värivirheellisiä, sanoin että toisilla voi se ruskea olla vähän vaaleampaa, mutta ei se sukupuolesta riipu !

 

29.09.2007 Purinalla agilitykisat

Siitä olikin sitten jo yli neljä kuukautta, kun viimeksi osallistuttiin agilitykisoihin Pablon kanssa.

Tänään Purinalla oli I-HAH:n järjestämät kisat. Osallistuttiin siis kakkosluokan starttiin, rata näytti mielestäni helpolta ja sitä se olikin (ei ollut ns. ansaeteitä), mutta tein sen virheen, että seurasin liian kauan meitä aikaisemmin startanneita. Kun tuli muutama erittäin nopea nollarata, niin annoin niiden liikaa vaikuttaa omaan mielentilaani.

Paineet taisivat tällä kertaa nousta liian koviksi, kun tiesin koiran kulkevan tällä hetkellä niin hyvin, että sijoittuminen olisi mahdollista. Valitettavasti tein toisen kerran virheen, johon olen kerran aikaisemminkin sortunut, oletin Pablon saaneen puomin kontaktilta virheen (ei siis saanut, otti kontaktin), joten jäin sitä päivittelemään mielessäni, enkä pitänyt huolta koirasta keppien loppuun asti, vaan taisin jo oikaista käteni kohti seuraava estettä kohden, jolloin Pablo ohitti nenullaan viimeisen kepin. Korjasin kepinvälin, josta sitten tuli se viisi virhepistettä. Kaiken lisäksi aika riitti tästäkin huolimatta ihanneaikaan. Harmittaa niin vietävästi, kun vaan olisin ollut vähän huolellisempi, enkä edennyt liikaa. Muutenkin mun pitäisi mennä sata lasissa loppuun asti, vaikka epäilisin virheen tulleen.

Muutenkin nyt täytyy harjoitella tuota puomin alastulokontaktia, yleensähän meille ei siitä virhettä tule, mutta mun täytyy hieman tutkailla mihin itseäni sijoitan kisoissa, nyt kun olemme hieman muuttaneet palkkausta puomin alastulossa, jotta koira ei niin sanotusti väistä minua.

Illalla vielä kotona harjoiteltiin Rommin kanssa noutoa tai pitäisikö paremminkin sanoa, että ylläpidetään noutoa (650 gr). Ihan hyvällä mallilla tuo pitäminen eli kohta voisin ajatella ns. vauhtinoutoa, jota Rommin kanssa oikeastaan ei ole koskaan tehty. Rommin kanssa pitämisen jälkeen, kapula sijoitettiin maahan meidän väliin ja siitä siirryttiin heittämiseen, joten nyt voisin hieman vahvistaa tuota iloisempaa noutamista ja sen jälkeen opetellaan pysymään sivulla heiton jälkeen, kunhan motivaatio kestää tuon sivussa pysymisen. Harjoitelimme myös sivulle tuloja, kaukokäskyjä ja eteentuloa, niissä ei ollut huomauttamista, nopeaa ja halukasta työtä.

Inkan kanssa tehtii pitoharjoituksia niin litteällä patukalla kuin ohjatulla kapulalla. Homma etenee jo hieman paremmin, joudun kylläkin tukemaan alaleuasta, mutta kuonon yläpuolelta voin irrottaa jo otteen. Muutaman kerran otettiin luoksetuloa ja maahanmenoa.

Pablokin sitten halusi tehdä jotain aivan intona. Otin myös Pablon kanssa pitoharjoituksia ja maasta kapulan nostoa (650 gr). Pablo osaa kyllä pitää edessä, mutta en pysty esim. tökkimään kapulaa sivuista, luovuttaa tavallaan heti kun laitan kädet kapulan sivuille. Toisaalta en viitsi hirveästi sitä painostaa, sen ote ei ole niin hyvä kuin haluaisin ja olen saanut sen oikeastaan pitämään vasta kun kateus iski Rommin harjoitellessä aikoinaan, joten olen aika tyytyväinen näinkin. Seuraavaksi harjoiteltiin sivulle- ja eteentuloa. Otin myös parikertaa kaukokäskyt. Harmittavasti alkanut jo ennakoimaan istumista, joten täytyy vaihdella palkkausta.

 

 

27.09.2007 Rommin osteopaatti

Tänään ajettiin Rommin kanssa Espoon Keskukseen. Rommilla oli aika osteopaatti Maare Kaiperlalle.

Edellinen kerta oli viikko ennen kastrointia, silloin Rommi oli kovin kivulias, levoton ja sekaisin. Rimpuili ja "äänteli", koko hoidon ajan sekä käyttäytyi kuin olisi kamalassa kiihtymistilassa, johtuen siitä eturauhasesta. Nyt jätkä oli rauhallinen koko hoidon ajan ja jopa näytti taas nauttivan käsittelyssä. Myös käsittelyn jälkeen oli täysin eri koira kuin edellisellä kerralla.

Selkä oli hyvin kireä, ilmeisesti johtui tuosta jalassa olevasta haavasta. Onneksi se kuitenkin saatiin kuntoon hoidon aikana ja takapää kuulemma tuntui aika hyvältä, samoin etupää eli meillä ei ole nyt varattuna aikaa, vaan seuraamme tilannetta, palataan vähitellen normaaliin rytmiin ja harrastuksiin. Vielä pariviikkoa lomaillaan hypyistä ja päätin muutenkin aloittaa hyppyharjoitukset aikanaan matalammilla/loivemmilla esteillä.

Voi mikä helpotus, että tuo tassuhaava ei ole enään lisännyt ongelmia ja hienoa, että takapää oli noinkin hyvässä kunnossa.

26.09.2007 puuhastelua kotona

Tänään on pidetty vapaapäivää harrastuksista. Rommin jalka alkaa jo olla huomattavasti parempi, mutta vielä tämän viikon käytetään lenkillä tossua. Vatsakin on toiminut nämä kolme viikkoa ihan kiitettävästi. Inka valitettavasti oli taas jyrsinyt tassuaan tai sitten ei, nyt täytyy selvittää mistä tuo johtuu. Harmin paikka, täytyy siirtää haku- ja jälkitreenejä. Eí myöskään lähdetä tottiskentälle ennenkuin jalat on kunnossa.

Ihan täysin tekemättä ei tänään oltu, kotona sisällä harjoiteltiin Inkan kanssa pitämistä litteällä patukalla, luoksetuloa ja maahanmenoa. Rommi harjoitteli noutoa ja noutokapulan pitämistä, sivulle tuloja sekä kaukokäskyjä. Pablo harjoitteli samoja asioita kuin Rommi.

25.09.2007 Agilityä

Tiistaina käytiin Pablon kanssa agilitytreeneissä. Tällä kertaa muut koirat saivat jäädä kotiin ja lähdettiin ihan vain kaksistaan. Tällä kertaa harjoittelimme melko vaikeata rataa, pimeitä kulmia ja A:lle menoa niin, että koira meni putkeen puomin alle, josta puomin takaa täytyi ohjata koira A:lle.

Lopuksi tehtiin sitten työtä ilman "ääntä", pelkästään eleillä. Edellisestä tälläisestä treenistä taisi olla aika paljon aikaa.

24.09.2007 Tuusulassa peltojäljellä ja Viilarissa tottista

Tänään sitten aamulla klo 8.00 Tuusulaan pellolle Rommin ja Inkan kanssa viettämään vapaapäivää.

Rommille tein noin 250 - 300 metrisen jäljen, jonne ei tullut kuin loppuun keppi, matkalle laitoin ajoittain namia (pedigree lammas-riisi), sää oli poutainen, mutta pilvessä. Tuuli oli melko onneton aluksi ja tein jäljen alun myötätuuleen. Jälki oli aluksi suoraa noin 100 - 150 metriä (vastatuuleen, he hee, teki tuuli kepposen), kulma oikealle ja jälki noin 100 metriä sivutuulessa, taas kulma oikealle ja loppu myötätuuleen noin 50 metriä (kepin alla kuppi heinikon alle). Edellisestä tämän pituisesta jäljestä on jonkin verran jo aikaa.

Tosiaan jälki lähti vastatuuleen, mutta tällä kertaa olin Rommin menoon todella tyytyväinen, kulmat sujuivat hyvin ja namit syötiin matkalta ja mikä parasta se nenä oli aivan maassa kiinni, jee, että olin tyytyväinen. Ainoa poikkeama jäljeltä oli neliön muotoinen painauma nurmikossa lähellä toista kulmaa, tarkisti sen, palasi jäljelle ja suoritti kulman hyvin. Sivutuulessa hieman pariin otteeseen tuulesta johtuen oli hiukan jäljen sivussa, missä ei ollut namia, mutta namit hyvin vahvistivat aivan jäljen päälle siirtymisen sivutuulessa. Liinan pidin aika lyhyenä, noin 5 metrin päästä kiinni ja kokoajan pieni tuntuma valjaisiin. Keppikin tuotiin varmasti, vaikka sen alla purkki olikin.

Inkan jälki oli ehkä liian vaativa heti tuon leirin päätteeksi. Nenä oli turhan korkealla (taas se tuulen tekemä muutos, lähdin jälkeä tekemään myötätuuleen), ensimmäinen purkki ilmaistiin hyvin, mutta seuraavat kolme merkkasi seisomalla, mutta jouduin hieman avittamaan maahanmenoa sekä kepiltä lähtö oli aika holtitonta (olen antanut varastaa jatkamaan jälkeä, jotta saataisiin lisää motivaatiota työskentelyyn, hallintaa ehtii sitten myöhemminkin), ensimmäisestä loivasta kulmasta oikealle selvittiin yhdellä ympäripyörähdyksellä, mutta seuraava purkki/keppi taas merkattiin, mutta ei mennyt taaskaan maahan ja meinasi keksiä muuta tekemistä....., joten suurieleisesti nappasin kepin ja kiitin itseäni, avasin purkin, haistelin ja pistin taskuuni ja lähetin likan matkaan, seuraava kulma meni hyvin ja loppujälki myötätuuleen (oli kylläkin vain noin 30 metriä) meni erinomaisesti ja ilmaisu hyvä, joten päästiin onneksi lopettamaan onnistuneesti, lopuksi heittelin frisbeetä Inkuliinille niin, että onnistui sitten ojaankin sukeltamaan ;-), vähän oli pökerryksissä, mutta ei kun hakemaan frisbee ja ojan yli takaisin.

Jälkien jälkeen suunnattiin Mätäkiventielle metsään, jossa otin Pablolle haukkuilmaisua, ensin 10 haukkua, sitten 15 haukkua ja lopuksi 19 haukkua. Haukku kuulostaa tosi hyvältä, tasainen ja vahva. Laitoin Pablon istumaan ja sukelsin puunalle itse ja kehotin "ukko" käskyllä tulemaan etsimään, namipurkin pidin kiinni kropassa rintakehässä ja haukku alkoi välittömästi, vaikka en provosoinnut sen enempää, hienoa !

Lopuksi lenkkeiltiin ja ennen kotiin lähtöä otin Inkalla esineruudun 5 m x 50 m, johon 40 metriin laitoin yhden esineen valmiiksi. Laitoin pk-liivit lähellä ruutua päälle ja tein "esineruuturituaalin", ennenkuin menimme lähetyspisteeseen. Inka irtosi hyvin ja oli melkoisen kiihtynyt, mutta kaartoi vasemmalle noin kolmestakymmenestä metristä, vihelsin pelin poikki ja lähetin uudelleen, nyt lähti yhtä hyvällä vauhdilla ja kävi ruudun perällä asti kokoajan tehden nenällä työtä, näytti hyvältä, mutta esine ei noussut. En laittanut enään uudelleen vaan kävin ottamassa hajun ja uusi lähetys, Inka eteni suoraan esineelle ja toi sen, palkaksi nakkeja ja jalkapallo, jonka juoksutimme sitten täyttävauhtia autoon.

Tuusulasta suunnattiin sitten kohti kotia, ensin kävimme kuitenkin Viilarin kentän kautta, jossa olin sopinut treffit Paulan kanssa. Ennen Paulan tuloa otin Pablon kanssa kerran alokasluokan hypyn, kaukokäskyjä takapalkalla, muutaman askeleen seuraaminen kehupalkalla ja luoksetulo, siitä sitten takapalkka. Kaikki toimi hyvin, kunnes en taaskaan osanut ajoissa lopettaa, vielä kerran kun piti kokeilla muutaman askeleen seuraamista ja luoksetuloa takapalkalla. No sehän sitten meni ihan käsille, luoksetulo eteen ei tyydyttänyt ja sain Pablon epävarmaksi jankkaamalla, että voi ihminen olla tyhmä.

Paulan tultua otimme Inkalle ampumista ja korkean vinoesteen yhden kerran toiseen suuntaan Paulan toimiessa apuohjaajana. Sieltähän se minun pikkuinen ipana kiipesi yli. Pablolle otettiin myös ampumista, mutta otin sen ensin tekemään takapalkalla kaukokäskyjä ja pariin otteeseen ruudun. Ampuminen tehtiin niin, että Pablo oli paikallaolossa. Ensimmäisellä laukauksella nousi ja selvästi oli epävarma, palasin luokse ja jäin melko lähelle, kun pamaus tuli annoin namin. Viimeisen laukauksen aikana pysyi paikallaan, en vienyt heti autoon vaan otin kerran ruudun, jonka asioista Pablo hieman vapautui. Vieläkin ihmetyttää, että mitenkäs tässä näin on päässyt käymään, no ei se kuitenkaan jalkojaan alle ota, joten jatketaan totuttamista.

Rommin kanssa otin vain eteenmenon jalkapallolla ja luoksetulon sekä muutaman sivulletulon pyörimällä oikealle sekä ihan minimaalisen lyhyitä seuraamisia.

Ennenkuin poistuimme Viilarista, Inka tuli tekemään pari täyskäännösharjoitusta namilla, näillä harjoitteilla vire laskee ihan hirveästi, joten en tee niitä kuin kotona ja tänne kentälle tullaan vaan riekkuu korkeammassa vietissä jonkin aikaa. Kaupungin miehet kylläkin oli laittamassa porttia kentälle johtavaan ajotiehen, joten saas nähdä miten meidän harjoitteleminen jatkossa onnistuu, mä kun en ala koiria kävellenkään kentälle tuoda, johan niillä vietti on kadonnut lenkkeilyyn, tosi kivaa !

Kotona harjoiteltiin noutoa litteällä patukalla Inkan kanssa, tai oikeastaan pitämistä. Nyt taisi hieman jo päästä jyvälle, että sillä "irti" käskyllä on jokin merkitys :o), me siis edistytään !

Illalla käytiin vielä Inkan kanssa HVK:n tottistreeneissä harjoittelemassa paikallaoloa häiriön alla. Lopuksi otin muutaman hypyn tokoesteellä nin 90 cm ja hetken leikittiin pallolla.

 

22.9. - 23.09.2007 pk-leirillä Inkoossa

Viikonloppu tuli vietettyä Inkan kanssa Inkoossa hakutreenien merkeissä HVK:n järjestämällä leirillä. Kouluttajana Tarja Matsuoi. Tarjalla itsellään on bordercollieita ja sakemanni.

Mukana oli meidän haamujengistä Satu ja Safi, Tuija ja Taika sekä Pia, Lumppunen ja Miina.

Lauantaina tallasimme ensin ns. kilpatallauksen radan päähän ja palasimme takaisin keskilinjaa alkuun, sieltä sitten taas levittäydyttiin riviin syvyyssuunnassa ja tallasimme samalla tavoin toisen puolen ja taas palasimme takaisin keskilinjaa. Näin vahvistimme keskilinjaa ja muutenkin tämänkaltainen tallaus kuulemma helpottaa radanlukua nuoremmille/aloitteleville koirille. Sellainen uusi vihje tuli myös tallaukseen, että jos porukkaa on vähän niin yksi kulkee keskilinjaa ja loput tallaavat takalinjaa eli aivain samoin kuin normaalistikkin olemme tallanneet, mutta tässä tapauksessa jää hieman enemmän väliä keskilinjan tallaajan ja seuraavan tallaajan väliin.

Lauantaina haku ei oikein sujunut Inkan kanssa, kuten olin odottanut. Inka meni hieman hämilleen ns. hajunhausta maalimiehen luota ja omasta mielestäni yritti aika vahvasti jäljelle. No joka tapauksessa ei ollut nenä auki, ei sitten ollenkaan. Viimeksihän oltiin tehty pariin otteeseen haamuja, jotka näillä näkymin ei sovi Inkalle, koska Inka käyttää selvästi silmiä etsimiseen. Täytyy muistaa, että Inkalle on piilouduttava todella hyvin. Seuraaviin pistoihin käytettiin sitten kuitenkin haamua, jonka jälkeen käänsin hetkeksi koiran pois. Ne onnistuivat jo vähän paremmin, mutta paras into oli tainnut jäädä jo repuille.

Iltapäivällä otettiin esineruutua ja käytimme (niille jotka halusivat, lopuille tallattiin sitten kaistaleet kiinni) kapeita kaistaleita 5 m x 50 m, joiden väli oli noin 15 metriä (3 kpl). Pyysin Inkalle viemään Inkan nähden jokaiseen kaistaleeseen yhden esineen, mutta ei kovin kauas, olin kai aika varovainen, kun kuitenkin olen itse niitä laittanut 35 - 50 metriin, joten nyt pyysin 30 - 40 metriin. Olin ihan tyytyväinen Inkan suoritukseen. Tarja kehoitti mua jatkamaan seuraavaksi tai ainakin aika pian niin, että vien esineen Inkalle etukäteen ja otan esim. vain yhden esineen.

Sunnuntain treeni toteutettiin sitten viuhkoille, jonka katsoisin itse sopivan Inkalle paremmin. Vaikka siinäkin toimitaan näköhavainnoilla, niin se tuntuu olevan kuitenkin parempi vaihtoehto, haamuja yritän välttää tai ainakin käännän hetkeksi pois. Maalimies hieman hetsasi pallolla lähtiessään etenemään vinosti syvemmälle ja samalla minä etenin koiran kanssa keskilinjalla ja maalimies maastoutui kouluttajan kehoituksesta. Kahteen otteeseen otimme vielä sellaisen, että maalimies piiloutui ihan lähelle ja lähetin Inkan välittömästi toiselle puolelle kun palasimme keskilinjalle. Inka oli hieman yllättynyt, mutta näitä nyt sotketaan sinne viuhkojen joukkoon.

Tarjan mukaan olisi parasta, että antaisin maalimiehen tuoda Inkan leikkimällä, samaa mieltä oli myös Tabellin Ismo, kun käytiin alkeiskurssilla. Näin teinkin jonkin aikaa, kun taas minua kehoitetiin hakemaan itse Inka sieltä maalimieheltä. Tulee itse vaan niin epävarmaksi, että mitä hittoa tässä pitäisi tehdä. No mä tein nyt sitten kompromissin, jota en enään suostu muuttamaan, vaikka mitä sanottaisiin eli mä menen yhä maalimiehen luokse, mutta annan maalimiehen tuoda Inkan suurimman osan matkaa ja otan sen sitten vähän ennen keskilinjaa haltuuni, tottuupahan likka siihen, että se mamma tulee siihen lähelle, mutta samalla kuitenkin vahvistetaan maalimieskiinnostusta.

Palkkaus kanssa mietityttää, kun Inka tykkää ronskista leikistä ja musta tuntuu, että leikit on sen mielestä vähän kesyjä ja tuntuu kuin ihmiset pitäisivät Inkaa sellaisena särkyvänä posliininukkena. Kesällä leirillä kouluttajakin totesi, että tämä likka tosiaan tykkää vähän ronskimmista otteista :o) ja kylkiin "läiskimisestä". Lelu pitää laittaa liikkeeseen, mutta ei niin, että narupalloa tunketaan Inkaa päin, ei myöskään syty tarpeeksi siitä, että sitä heilutellaan maatapitkin. Haluaisin sen leikin olevan rennompaa maalimiehen puolelta, että en itse kasaisi niin paljon paineita heille siitä kuinka haluaisin leikin sujuvan, helposti se välittyy sitten koiraankin. Täytyy varmaan kokeilla  kahta narulelua, kahta tennispalloa tai jotain vastaavaa.

Leiri sujui lauantain alkukankeudesta huolimatta ihan mukavasti ja hakuryhmä oli oikein mukava, kiitokset kouluttaja Tarjalle ja koko porukalle !