TOIVON JA TARMON TREENI- JA ELÄMÄNMENO BLOGI ;)
Marian kanssa aamulla suunnattiin Porvooseen seminaariin D & C:n halliin. Tälläkertaa kouluttajana Crista Enqvist ja kysessä toko. Crista piti alkuun esittelyn itsestään, saavutuksistaan ja kuinka hän näkee koiran kouluttamisen ja koiran kanssa elämisen.
Kirjoittelen myöhemmin tänne näistä ajatuksista, kunhan saan purettua muistiinpanoni.
Illalla treenit hiukan lumisessa Hakunilassa Marian kanssa. Minulla kaikki kolme koiraa mukana. Rommi aloitti ensimmäisenä, mutta olisin ollut järkevä, jos olisin jättänyt väliin. Rommi oksensi kotona kun lähdettiin, mutta oletin sen johtuvan nahkaluiden ahnehtimisesta edellisenä päivänä. Autosta päästyään se kuitenkin myös ripuloi.
Typeränä kuitenkin annoin sen treenata, kun se kerta niin kovasti halusi. Tomerana se tekikin, mutta virheitä syntyi paljon helpommin tai lähinnä sen keskittyminen herpaantui.
ROMMI
PABLO
INKA
Tylsää tylsää, lunta tullut ja aivan väärään aikaan, kun suunnitelman mukaan mun piti mennä agilityn jälkeen Rommin kanssa jäljelle. Agilitytreeneihin kuitenkin matkattiin, vaikka Inkan jalka ei näytä parantuvan, ei kuitenkaan onnu, joten tein sen päätöksen, että me mennään. Yön olin sitten roikkunut netissä ja tehnyt tietysti hirveän paljon diagnooseja Inkan jalkavaivaan.
Aamuulla kävin sitten hakemassa Inkalle toisen kuivamuonan (Adult James Well Be Loved + pikku säkki samaa ruokaa ilman riisiä) ja Murren Murkinasta raakaruokaa. Päätin alkaa hieman tekemään ainakin jollain tasolla eliminointidiettiä Inkalle. Nyt ruokana kalkkuna/riisi kuivamuona, jolla ollaan aikaisemmin saatu hyviä tuloksia ongelmien aikaan. Inkahan söi juuri tätä kuivamuonaa ennen pentuja (kylläkin Puppy/Performance vaihtoehtoa) ja sen aikana ei ollut ongelmia, mutta pentujen aikana se sitten vaihdettiin.
Kokeillaan nyt tätä ja samalla teen sille sitten omat treeninamit ja vähitellen lisään sitten muita aineita joukkoon. Ainakaan vielä en siirry ihan barfiin, mutta sitäkin olen kyllä harkinnut, ihan omassa agilityryhmässä on myös koira, jolle ei mikään muu kuin raakaruokinta auttanut. Inkahan on raakaa lihaa syönyt ennenkin, joten nyt vaan totutellaan alkuun kanaan ja kalkkunaan.
No palataan agilityyn, hallissa Inkalla oli hieman painetta, joka tuli esille läähättämisenä, mutta itse suorituksen aikana se oli jo edellisiä kertoja rennompi ja vapautuneempi. Malttoi jäädä odottamaan käskyä alussakin ja vauhti oli parempi, mutta irtoaminen hallissa on ulkoradalla tapahtuvaa irtoamista vaikeampaa. Anniina ihmetteli myös, että Inkalla on välillä tapana tehdä ihan omiaan, vaikka mun ohjaus näyttää ihan oikeaan, joten sen kanssa saa olla tarkkana, kovasti ihmetteli Inkan omapäisiä ratkaisuja 
Agilityn jälkeen sitten tehtiin lyhyt jäähdyttelylenkki, jonne Rommikin pääsi mukaan. Pablo oli taas kotona, ihan omasta valinnastaan, makasi vaan meinaan sängyllä kun ehdottelin uloslähtöä, ei ollut kuulevinaankaan, koska olihan hän ollut juuri kaksituntia aikaisemmin lenkillä, voi sitä Pabloa 
Illalla kävin Viikissä Rommin kanssa auttamassa Samua ja Jemmaa Bh-kokeeseen valmistumisessa. Lähinnä vaan ilmoittautuminen ja hidasta seuraamista sekä paikallaoloa. Muutaman liikkeestä istumisen tein siinä Katin jutellessa vielä Samun kanssa.
Samun ja Marjaanan lähdettyä, kävimme Katin kanssa lenkillä, kun haimme ensin Geenan kotoa. Rommi sai näin aivan täysin omaa aikaa yhdessä Geenan kanssa ja vähän se oli polleena 
Kävin näyttämässä Inkan tassua ja eläinlääkäri antoi Inkalle viiden päivän fuciderm geelikuurin sekä varalle antibiootit. Tarkoitus olisi ensin yrittää hoitaa ilman antibiootteja.
Kovin vaikea on syytä löytää, voi olla allergiaa, voi johtua kosteudesta (hot spot), hormonaalisesta toiminnasta, stressistä, autoimmuunisairaudesta, ihan vaan ilosta askarrella tassujaan tai mistä lie !
Sen olen huomannut, että lähellä juoksuja tai juoksun aikaan sillä on taipumus ruveta nuolemaan ainakin meitä ihmisiä enemmän, välillä ihan ärsyttävyyteen asti. Yksi vaihtoehto olisi hormoonitasapainon saavuttamiseen tuo sterilisointi, mutta kovin innostunut siitä en vielä ajatuksena ole, koska vaikka tuntuukin, ettei sen hormoonitasapaino ole vieläkään ihan kunnossa pentujen jälkeen niin sillä ei kuitenkaan ole mielestäni pahoja valeraskauksia, eikä juoksu mitenkään hirveän suuri rasite ole ollut, mutta toki sillä on pitkiä aikoja kun sitä ei huvita lenkkeillä tai se on vähän sellainen ressukka. Ainoastaan tuntuu kuin se syttyisi eloon kun leikitään ja treenataan, muuten on kuin hidastetussa leffassa.
Pablo jäi kotiin lepäämään ja lähdin Inkan sekä Rommin kanssa Ojankoon Anniinan pitämiin agilitytreeneihin. Inkan tassu on vieläkin ikävän näköinen, mutta ei ontunut, joten päätin lähteä sen kanssa treenaamaan, jos näyttäisi siltä, että Inkan jalka oireilee niin sitten vaihtaisin Rommin treeneihin. Joka tapauksessa tiistaina tilaan eläinlääkärin antibioottikuuria varten. Paikalle tullessamme otin hiukan Rommin kanssa agilityä ja sen jälkeen Inkan kanssa treenaamaan ryhmän kanssa.
Rommi suoriutui ensimmäistä kertaa kepeistä ilman käsiohjausta, jee 
Rata oli melkoisen vaikea Inkalle ja minulle, tuskin olisin Pablon kanssa myöskään ihan helposti radasta selvinnyt. Ihan hyvää työtä Inka kuitenkin teki. Irtoaminen hankalaa välillä ja muutenkin en oikein vieläkään tiedä kuinka Inkaa pitäisi ohjata, sillä on välillä ihan omia suunnitelmia.
Treenien jälkeen käytin Marian, Katin ja Nooran kanssa lenkillä sekä tietty jokaisen koirat oli mukana eli pyrre Ronja, kelpie Pessi, Cirneco del Etna (jotain tonne päin) ja mun siniset collie kaverit.
Pablon kanssa osallistuttiin sunnuntaina oman seuran kisoihin Purinalla. Olin ilmoittanut Pablon kahteen starttiin ja ensimmäisenä oli hyppyrata. Se sopi meille erinomaisesti, koska Pablo ei kuullut ollenkaan keinun kalketta ja oli hyvässä vireessä.
Paikalle saavuttuamme käytiin lenkillä ihan rauhassa, kunhan olin ensin ilmoittautunut. Ennen rataantutustumista käytiin Pablon kanssa hallissa ja se haukkui ja elämöi hiukan, joten olin positiivisin mielin.
Lähdin liikkeelle melkein samaan aikaan koiran kanssa. Etenimme täysin etukäteissuunnitelman mukaan ja onnistuin olemaan möhläämättä. Kahdessa kohtaa oli kuitenkin hieman haparointia eli toisella putkella sisäänvienti olisi voinut olla puhtaampikin ja nopeampi sekä juoksusuoralla hieman aloin himmaaman, koska muistin Antin ohjeen, että en kauheesti vedätä sitä, koska se tulee epävarmemmaksi, mutta nyt kun omaa vauhtiani hieman himmasin niin se lähti sen verran kovaa, että minulle tuli kiire ja olin valssin kanssa hiukan myöhässä, mutta onneksi koira mahtui kuitenkin edestäni ja näin ollen pääsimme puhtaalla radalla maaliin. Seuraavaksi sitten vaan jännättiin, että riittikö ihanneaikaan, koska se oli kuitenkin aika tiukka meille ja nippanappa oltiin se alitettu.
Seuraavaksi sitten jännättiin, että riittääkö se nousunollaan, palkintopallille arvelin, että emme mahdu, koska olimme listaa katsoessani kolmantena, kun muutama koirakko oli meidän jälkeen suorittanut radan. Sijoituslistalla oltiin neljäntenä kisan päätyttyä, mutta siitä puuttui vielä kakkosista nousseiden tulokset, joten jännitystä riitti loppuunasti. Onneksi vähän sain jännitystä laukaistua, kun minulle ilmoitettiin, että kisakirjani on siirretty kolmosiin samalle päivälle ensimmäiseen starttiin. No sijoitus oli viides ja se oli viimeinen nousunollaan oikeuttava paikka, joten me saatiin serti ja oikeus siirtyä kolmosiin. Vautzi vau !
Päädyin kuitenkin seuratessani Pabloa, että odotusaika kolmosten starttiin on sen verran pitkä ja se alkoi jo tuossa vaiheessa reagoida hallin hiljaisuuteen ja keinun paukkeeseen, joten arvelin, että paras jättää tältäpäivältä tähän, koska Pablo oli kehuistaan niin hyvällä mielellä ja ruusuketta hakiessamme sen häntä nousi kaarelle taputukset kuullessaan sekä veti minua kohti rataa, katsoin tehneeni parhaan ratkaisun tähän tilanteeseen. Kyllä me ehditään vielä kisata kolmosissa 
Hyvä hyvä, Pablo mies :)))))) !
