Olipas taas niin vaikeaa, että teki mieli heittää hanskat tiskiin maanantaina taas vähäksi aikaa ja antaa pojan kasvaa, kun alkaa taas olemaan vääntöaika ajankohtainen. Onneksi on sunnuntaina Katin kanssa treenit niin, että päästään rauhoittamaan tilannetta kentällä, jossa ei ole ketään muuta. Jäi päälimäiseksi mieleen vitutus, pettymys ja harmitus !
Ehkä nyt vaan itse olin liian väsynyt ja treeneissä sen vahvimman lenkin ja osaamisen eli seuraamisen epäonnistuminen oli liian suuri pettymys ja annoin sen purkaantua, vaikka ei missään nimessä saisi. Seuraaminen, kun on ollut pitkän ajan jo upeaa niin nyt siitä ei ollut mitään näkyvillä.
Toivon tekniikka on kyllä ihan hyvä kokonaisuudessaan, mutta häiriön sietokyky ja keskittyminen niin päin kuusta, että täytyy unohtaa kaikki tavoitteet. Katsotaan sitten joskus myöhemmin, ainakaan nyt ei näytä ollenkaan hyvältä, vaikka kuukausi sitten vaikutti niin loistavalta, joten ei varmaan olla kisavalmiita keväällä, kun pojan pää on taas ihan sekaisin.
Koira ei toiminut kunnolla ja minua vitutti niin pirusti kuin vain voi. Nyt pitäisi sieltä kaivaa ne hyvät puolet eli jäävät onnistuivat ihan kivasti. Jennin mukaan tekniikka Toivolla on kyllä kohdillaan, mutta on sellainen vieteri, että räjähtää. Häiriöt olivat kovat, kun se agility on alkanut kiinnostaa naapurikentällä liikaa ja tällä kertaa myös merkit, ruudun merkit ja kaikki tuntuivat häiritsevän, niin seinä kuin aidat, vaikka kaikki nämä on tuttuja elementtejä. Palkkaus menee parempaan suuntaan eli kuhan en hyppäytä tai muuta nostattavaa niin on hiljaa ja tuntuu, että ongelma ei ole palkkaamattomuus, ihan hyvällä ilmeellä on, kun kehun. Myös virittelyn puolesta sain sen olemaan hiljaa vuoroaan odottamassa maassa, mutta kentällä tuli kyllä taas jo puhinaa.
Agilitytreenit viereisillä kentillä sai sen keskittymisen rakoilemaan niin pahasti, että seuraamisista ei tullut yhtään mitään. Kontaktia ei ollut ja seuraamispaikka katosi. Remmi seuraaminen kusi oikein tosissaan, mentiin remmi kireällä ja vapaana seuraamisessa Jennin mielestä Toivo yritti niin kovasti, mutta sanoi, että arvaa kyllä, ettei minusta niin tuntunut. Jenni moneen otteeseen, joutui komentamaan minua kävelemään hitaampaa ja olemaan juoksematta koiraa kiinni. Oikein hyvä neuvo, kun silloin vähän parani. Itse olisin juuri kävellyt kovempaa, koska mielestäni nopea rytmi on toiminut hyvin. Useaan otteeseen kyllä jouduin puuttumaan siihen keskittymiseen seuraamisen aikana ja ehkä paras olisi ollut vaan käydä viemässä häkkiin tai autoon ja jättää siihen. Yrittää myöhemmin lelun kanssa pieni pätkä.
Jäävät onnistui ihan kivasti ja hyppykin, mutta niissäkin oli hieman epätarkkuutta sen agilityn takia. Kun tulin sivulle niin istahti omaan aikaansa ja kääntyi tuijottamaan agilitykentälle. Luoksetulo muuten hyvä, mutta paukatti taas haarojen väliin ja siitä sitten ajautui ihan vinoon, sivulle tulossa haukahdus, kuinkas muuten.
Paikallaoloissa taas samaa hermostuneisuutta ja vinkunaa, mutta nyt oli paljon parempi kuin parina viimeisenä kertana. Ei pystynyt täysin taaskaan sen agilityn takia keskittymään ja nämä kaksi pikkukoiraa vierekkäin siinä häiriintyi kyllä tosi kovasti naapurikentän vauhdikkaasta menosta. Toivon oli vaikea mennä maahan, kun keskittyminen oli tosiaan muualla, maassa kyllä pysyi, mutta jäin ihan lähelle ja palkkasin paljon ihan vaan sen takia, että ääntelyä ei olisi. Kokeilin nameja ympärillä ja toinen keino, että laitoin noin 2 - 3 metriä Toivosta namikeon, josta otin aina namin ja kävin viemässä, jos näin keskittyisi. No siellä kyllä oli vuoron aikana sellaista haukkumista ja huutoa, että ei toki ihmekään, että oli vaikeata näillä nuorilla koirilla.
Odotustilassakin oli tekeminen todella vaikeaa ja keskittyminen siinä välissä, tehtiin kauko-ohjausta, sivulle tuloa ja kontaktia niin, että laitoin purkin maahan ja sen päälle namin. Ihan perusjuttua vaan, että saan keskittymisen minuun. Hyvin vaikeaa Toivolle. Samalla myös eteen tuloa läheltä.
Sen lisäksi sitten, kun yritin seuraamista vuoron lopussa korjata niin ensin onnistui ihan pieni pätkä kivasti, mutta sitten keskittyminen rakoili, kun seuraavan vuoron varaajat tuli meidän vuoron aikana sisälle ja Toivon takana alkoi siirtämään väliaitaa ja tuli sitten kentälle myös esteitä siirtelemään. En saanut Toivoa sivulle edes, kun vaan tuijotti ja tuijotti naista. Yritä siinä nyt sitten saada se koira lähtemään seuraamaan. Olisin vaan halunnut hyvän liikkeellelähdön, en sen enempää. Toivo ei ole häiriintynyt pahemmin, kun siinä muuten tulee ja menee koirakkoja, mutta jostain syystä näillä, jokaisella kolmella kerralla on häiriintynyt tämän henkilön paikalle tulosta, joten johtuuko se sitten minusta itsestäni, kun on omat ennakkokäsitykset "jostain" mitä en viitsi sanoa !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti