Inkalla taitaa olla tylsää tällä hetkellä, ei kunnon lenkkejä ja ei treenejä. Olen jo toista viikkoa flunssassa ja en jaksa edes Inkaa lenkittää kunnolla työpäivän jälkeen, mutta onneksi Jukka on auttanut ja vienyt Inkaa ulos. Toki nekin lenkit on olleet vain pissatuslenkkejä, mutta en mä itsekkään parempaan tällä hetkellä ole pystynyt !
Nyt alkaa olla jännittävät hetket, kun huomenna lähdetään hakemaan meille uutta perheenjäsentä Lappeenrannasta. Pientä pitkäkarvaista tricolor collie poikaa Toivoa, josta toivottavasti kasvaa vahva ja komea poika, jonka kanssa voin jatkaa toko- ja agilityharrastusta täydellä teholla sekä harkinnassa on myös palvelukoirapuolen metsäjälki, jos vaan Toivolla jäljestämiseen on luontaisia taipumuksia. Ainakin Toivon isällä näitä on, joten jossain määrissä voisin jälkeä pellolla yrittää väsätä, mutta kuinka paljon aikaa siihen sitten nykyään riittää onkin ihan toinen juttu. Varsinkin nykyisillä bensanhinnoilla ei kolmea kertaa viikossa huvita ajella satoja kilometrejä kunnon jälkimaastoon, jotta ihan oikeasti tulisi treenattua kunnolla ja siihen sitten esineruutu treenit päälle.
Näin alkuun kuitenkin varmaan saa aika pitkälle pikkumies kasvaa ja viettää pentuelämää rauhassa. Toki olen kyllä hankkinut vapaakortin hallille, joten käydään siellä talven aikana hieman jammailemassa, mutta pennun ehdoilla. Mitään suunnitelmia en vielä ole laatinut, tutustutaan ensin ja katsotaan, että minkä tyyppinen nuori herra on. Inkan kanssa muistaakseni aloin vasta siinä vuoden ikäisenä kunnolla kouluttamaan kentällä ja lähinnä työt tehtiin siihen asti kotona, lähialueilla ja vasta sitten lähdettiin kentälle pääasiassa leikkimään. Ennen vuoden ikää käytiin vaan pentukurssi Helsingin Vetokoirakerhossa ja se taisi lähinnä olla siinä. No toisaalta tuohon kiireettömyyteen vaikutti nuo kaksi isoa koirapoikaa kotona, joita treenattiin täysipainoisesti samaan aikaan.
Toivoon en näin etukäteen ole ehtinyt hirveästi tutustua, kun käytiin pentuja katsomassa niin oli aika selvää, että valinta kääntyisi tuohon ainoaan poikaan, joten aika paljon lällytin niitä tyttöjä juuri sen takia, että olisiko niistä jokin sitten kuitenkin se oikea. Pari tyttöä tuntui aktiivisemmilta, mutta koska Toivo kuitenkin mielytti niin päädyin pitäytymään valinnassani. Kaikki pennut olivat tosi reippaita, vaikka olivat toista kertaa ulkona ja uusiin ihmisiin suhtautuivat innolla. Olisin ottanut niistä ihan kenet vaan, tosi mukavia ipanoita. Lisäksi ne ovat kuulemani perusteella olleet muutenkin aika mutkattomia ja eivät autossa tai eläinlääkärissä ole olleet kummissaan mistään. Pennun valintaan vaikutti aikalailla niiden suku, halusin mukaan hieman edesmennyttä koiraani Rommia ja hiukan jotain muuta ja tässä pentueessa se toteutui juuri sopivasti. Pentujen isän takana on yksi uros, joka aina on kiinnostanut minua paljon ja nyt se sitten löytyy myös tästä pentueesta (Final Fantasy Altair) ja emän Jasminin äiti Freya muistuttaa kovasti Rommia, joka ei tietytsti ole ihme, kun Freya on Rommin siskon tytär :) !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti