Lauantaina aamulla oli asiaa eläinkauppaan Tuusulaan, joten samalla sitten jälki- ja keppitreenit Toivolle Tuusulan suunnalla. Samalla pääsi Inka ja Toivo juoksemaan pehmeään metsämaastoon ja Toivohan sitten juoksikin :) !
Jälki oli ensimmäinen näin meidän syyskaudella, sillä koko kesän oltiin kesäkuun puolen välin jälkeen jäljestämättä lukuun ottamatta yhtä kertaa mökillä. Silloin alkujälki sujui kovalla vauhdilla ja muutenkin ihan hyvin, mutta lopussa jotenkin hukkasi jäljen ja vähän aikaan odoteltiin, että mihinkäs tästä mennään, lopulta kuitenkin ihan nosti jäljen uudelleen ja päätettiin jälki piilotettuun narupalloon.
Nyt jälki oli noin puolet pidempi kuin aikaisemmin eli noin 800 askelta, mutta helpossa maastossa, sellaisessa ihanteellisessa, olosuhteet ihan mahtavat ja aurinkoinen ilma, kuitenkin kosteaa pehmeää sammalta ja taas maastonvaihtoa varpuiseen aukioon, ei puunrunkoja tai ryteikköä. Jonkinlaista janaa siihen alkuun tyrkkäsin ja vähän otti vinosti lähtösuuntaan, vaikka yritin suoristaa, jälkeä kuitenkin lähti hyvin ajamaan oikeaan suuntaan.
Vauhti oli taas alussa sellaista, että hyvä kun mukana pysyin, kun itse nappasin merkkejä pois matkalta puista. Liina on aivan liian liukas, joten jossain vaiheessa tarvitsee satsata vähän parempaan liinaan, jonka materiaali on hiukan toisenlainen. Matkalla oli muutama ihan kokonainen frolic, jotka tällä kertaa löysivät Toivon suuhun sekä kaksi tennispalloa piilotettuna jäljelle. Tennispallot olivat selvästi motivoivia ja yllätyksekseni jäljen jatkaminen pallon jälkeen onnistui oikein hyvin.
Toivon jäljestäminen oli mielestäni hyvää, mutta sitten minä mokasin ja PAHASTI (voi vee....), kun olin merkannut itselleni muistiin kulman yhden kiven ja katkenneen puunrungon taakse ja Toivo posottaa ohi ja vielä samalla rupes samaan aikaan tarkastelee, jotain edellä ja sitten minä jäin antamaan tilaa etsiä kulmaa............. siis kulmaa, jota ei ole, perkulen perkule, alan ihmettelee, että mihin on hävinnyt kulman jälkeiset merkit. No eihän niitä ole, kun mä jatkoin näköjään vähän vielä eteenpäin, eikä mulla ollut mitään kuvaa tästä, että vaihdoinkin kulman paikkaa.
No otin jäljen uudelleen ylös vähän matkan päästä ja onneksi sitten maahan piilotettu pallo tuli vastaan lähes heti ja sen jälkeen Toivo taas jatkoi hyvää tahtia loppupalkalle. Kyllä mua harmitti, olisi pitänyt luottaa koiraa, ehkä olisi parempi, etten tekisi itse tuolle noita jälkiä, kun kerta noin paha moka kävi, mutta onneksi Toivo ei ole niin pehmeä ja saatiin tuo treeni kuitenkin loppuun niin, että koira oli vielä toimintakykyinen ja innokas sekä onnellinen !!!!!!!!!!!
Vähän aikaa sai Toivo jäljen jälkeen pomppia metsässä pomppulaukkaa ja sitten haettiin autolta jälkikeppejä ja tiputtelin kulkureittini varrelle kepit Toivon nähden. Ihan remmissä mentiin sitten mun jälkiä ja Toivo poimi kepit ylös !
Lopuksi sitten hakemaan Inka autosta ja koirat saivat sitten vapaana vähän leikkiä metsässä lyhyellä lenkillä. Näistä treeneistä jäi hyvä mieli tuosta minun anteeksiantamattomasta mokasta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti