Olin ostanut muutama viikko sitten kouluttajien vuorolle yhden tuurauskerran, kun Kati ei päässyt. Tämän talvikauden aikana olen käynyt kerran aikaisemmin tällä vuorolla, kun ostin Ansulta tuurausvuoron ja silloin se oli täysi katastrofi, kun Toivo ei pystynyt keskittymään oikein mihinkään ja teki mieli heittää hanskat tiskiin, mutta onneksi meidän maanantain omatoimiryhmässä, joka kanssa koostuu kouluttajista, pystyi Toivo toimimaan ja keskittymään. Maanantaina meillä on vaan yhden kentän vuoro, jossa olemme sopineet teemoista ja autamme toisiamme treeneissä, mutta tässä torstain vuorolla suurin osa treenaa yksinään ja kaksi kenttää on yhdistetty toisiinsa.
Olin aikalailla varautunut, että ei tehdä muuta kuin leikitään, jos Toivo kykenee ja yritetään hakea viretilaa, jossa ei vinkuisi tai haukkuisi kovin, lukuun ottamatta leikkiä, jossa Toivo kyllä ääntelee ja sen olen hyväksynyt, mutta työskennellessä ei saa haukkua/vinkua. Ainoastaan nyt olen päättänyt antaa metallissa periksi ja jätän huomiotta ihan pienet mutinat/marmatukset, kun sitä ei enää ole erikoisvoittajaluokassa ja toisekseen liikkeestä on muodostunut sen verran epämiellyttävä, että annan sen purkaa siihen kapulaan vähän ja voipi olla, että hyvällä treenisuunnitelma saadaan se ääni hiljennettyä metallin nostossa.
Toivo kyllä pääsi tällä kertaa yllättämään minut ja oli ihan hyvässä vireessä, vaikka lenkkikin oli minimaalinen ennen halliin tuloa. Koirakkoja oli viisi ja tällä kertaa ainoastaan yksi koirakko teki isoja liikkeitä ja tosiaan kyseistä koiraa Toivo välillä seuraili katseellaan ja ehkä pikkaista epävarmuutta ilmassa ja kiinnostusta näkyvillä toisen kiitäessä kentällä. Nyt kuitenkaan Toivo ei joutunut tilaan, että ei olisi pystynyt muuta kuin ihmettelemään ohitse suhahtelevia koiria.
Halliin tullessa Toivo oli yllättävän hiljaa ja vain kerran jouduin komentamaan olemaan hiljaa ja läpsäytin hanskoilla yhteen varmaan parin metrin päästä.
Aloitin leikittämään Toivoa uudella patukalla ja erittäin hyvin leikki, mutta ehkä vähän normaalia enemmän tuli haukahduksia. Niin kauan kuin taistelin Toivon kanssa niin leikki oli innokasta, mutta kun voitti patukan ja olisin antanut kantaa niin silloin iski vähän sellainen minäpäs vähän vilkaisen muita koirakkoja, joten pyrin sitten siihen, että kun Toivo voitti lelun niin jatkettiin aika nopeasti leikkiä tai sitten tein Skogsterin Mian kanssa harjoiteltua lelun irrotusta käskystä ja hieman jännitettä ja sen jälkeen annoin sitten luvan iskeä uudelleen kiinni leluun.
Tässä Toivo pääsi yllättämään, että oli paljon rennompi kuin osasin odottaa, joten vaihdoin hieman suunnitelmaa ja päätin kokeilla sitten ihan liikkeitäkin leikkimisen sijaan. Metallihyppynoutoa ensimmäisenä ja nyt sitten en lähtenyt tekemään heittoa vaan laitoin Toivon maahan ja kapulan eteen. Siitä sitten vaan palautuksia, vaihdellen välillä hyppysuuntaa. Ensimmäinen oli kyllä paras suoritus, mutta kun halusin toistoja useamman niin tuli otettua useampi ja keskittyminen ei ihan ollut kasassa eli vähän viereistä narttua pälyili ja isoa juoksuliikettä tekevää koiraa. Mutta mitään suurta vahinkoa ei sattunut, kapulat tuli minulle, ei niin tyylipuhtaasti, mutta päätettiin tämän osan harjoittelu onnistuneesti.
Tämän jälkeen tehtiin luoksetuloa ja keskityin siihen, että pysyy nätisti maassa ja kokeilin sitä Jessican neuvomaa tyyliä, että en käynytkään palkkaamassa vaan kääntyilin matkan varrella rauhallisesti kehumaan. Pariin otteeseen otin Toivon läpi ja ensimmäisellä kerralla oli näkyvillä ihan pieni himmaaminen vauhdissa, kun oli tullut vähän yli puolet matkasta. Ensimmäisellä kerralla päästin Toivon suoraan lelulle jalkojen välistä ja toisella kertaa otin eteen, jolloin tuli jarruttamatta eteen ja sen vuoksi sitten istuminen meni vinoon lopulta, kun istuminen tapahtui niin myöhään (ei nyt kuitenkaan suoranaisesti törmännyt), olisin tuossa voinut ehkä antaa ihan lähellä istu -käskyn tai liki -käskyn, kun huomasin, että ei jarruta selvästi vaan tulee loppuun vauhdilla. Pysäytyksen tein niin, että Toivo tuli 2/3 osaa matkasta ennen kuin pysäytin käsimerkillä ja sen jälkeen heitin lelun Toivolle.
Sitten treenattiin seuraamista loivilla S-mutkilla ja vasemmalle mutkittelussa on ongelmaa, kun kontaktia meinaa pudottaa väkisin alemmas ja yritin tähän nätisti puuttua, näitä täytyy taas ottaa ohjelmaan, ei olla vähään aikaan tehty.
Ruutua treenasin lopulta aika paljon, kun Toivo näytti siihen kykenevän. Koiria tällöin paikalla enää kolme eli Toivo, Hurja ja Mokka. Iisi ja Rinkeli olivat jo lähteneet lenkille tässä vaiheessa. Käytin alustana Pringles purkin läpinäkyviä kansia, kun Toivon alustat oli jääneet pois kassista ja nämä löytyi autosta. Toivo ei ihan niitä miellä alustaksi, kun on vaan kerran ollut käytössä ja ei oikein ruudussa kyseistä alustaa tajunnut. Tein pari kertaa alustalle menoa ihan läheltä ja siitä palkkasin namilla.
Ruututreenit meni ihan kivasti, tosin jouduin vähän korjaamaan, kun alusta sinkosi kerran ulos ruudustakin ja yhden kerran Toivo jäi ruudun eteen eli tuli sitten korjaustakin vähän treenattua. En Toivoa käskenyt maahan kertaakaan eli palkkasin aina seisomisesta. Täytyy miettiä muutenkin löytyisikö uusia alustoja Toivolle ruutuun, kun nyt ollaan alettu käyttää. Sellainen ruohon näköinen olisi hyvä ja sellainen hiekan näköinen (sellainen tosin mulla on, mutta jostain syystä se ei miellytä yhtään Toivoa) sekä löytyisikö, jotain läpinäkyvää silikonia. No täytyy katsoa. Tein myös pitkästä aikaa suoraan lelulle ruutuun menoa. Nyt oli tosiaan hyvä treenata, kun kenttä oli kisakentän mitoissa.
Sain myös Arjasta ja Mokasta seuraa paikallaoloon. Mokka istui ja Toivo oli maassa, joten mitään kisamaista ei tehty. Tässä hieman alkoi Toivolla tasapaino rakoilla vireen kanssa eli heti tulee epävarmuutta näkyville, vaikka Mokka oli niin kuin patsas ja tosi rauhallinen. Nyt mielestäni ennemminkin epävarmuutta kuin turhaumaa. Pysyttelin näkyvillä, varsinkin nyt, kun häiriötä oli sen verran paljon, kun Hurja teki kiertohässäkkää piilon/meidän ja koirien välistä.
Häiriöt täytyy jatkossa pitää nyt vähäisinä paikallaolossa, mutta ei Toivo Hurjasta niin ottanut painetta vaan aika mielenkiinnolla katseli Hurjaa, joka muutenkin tänään kiinnosti Toivoa kaikkein eniten kaikista koirista. Annoin sen hieman katsella Hurjaa silloin, kun ei tehty ns. aktiivisesti töitä, jotta pystyy kasvattamaan omaa itseluottamustaan, kun huomaa, ettei toinen ole hänestä kiinnostunut tai tule millään tavalla kiinnitä huomiota Toivoon ja hyvin Toivo pystyi lähestymään aluetta missä Hurja teki hommia eli ei menettänyt omaa toimintakykyään.
Yksi paikallaolo tehtiin Arjan ja Mokan kanssa vielä niin, että käväistiin piilossa pikaisesti ja sieltä kokoajan katsoin, että miltä Toivo näyttää. Ihan levollinen se ei pystynyt olemaan, vaikka muuten koko treeniajan oli mielestäni metallihyppyä lukuun ottamatta yllättävän rento.
Ihan lopussa laitoin Toivon kentälle maahan makaamaan ja menin itse mahalleni pötköttään viereen. Harjoitellaan ihan rauhoittumista pelkästään ja silitin selästä rauhallisin vedoin ja muutama namikin syötiin.
Toki treeni pitäisi olla lyhyt ja päättyä hyvässä vireessä, mutta jotenkin täytyy saada se vaan rentoutumaan, jos ei tehdä mitään ja nyt, kun ei ollut niin suurta äksöniä enää niin kokeilin tätä keinoa kanssa.
Voi, että oli hyvä fiilis, kun niin olin jo valmistautunut, että ei tehdä mitään ihmeellistä vaan yritetään olla hiljaa vinkumatta muita koiria ja ajattelin, että lähinnä lyhyt leikki ja siitä sitten lepäämään, mutta nyt pystyimme ihan treenaamaan kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti