02.09.2012 treeniä ja järkytystä, elämä on epäreilua :(

Sunnuntaina yllättäin päätimme aamulla Katin kanssa ottaa Munkkivuoren nurmella treenit. Oltiin vähän jälkeen kymmenen paikalla ja oikein hyvä nurmialue löytyikin, jossa ei ollut kieltoa koirille. Inkalle tein kisamaisen treenin, jossa tuli yllätyspalkkaus.

Liikejärjestys:

• Seuraaminen
• Z:ta
• Luoksetulo
  
  Ruutuun lähetys meni vähän pilaalle kun ojasta nousi soopelicollie ja hiippaileva mies, jonka liikkuminen oli hieman epämääräisen hidasta. No siinä sitten Inka oli häntä pystyssä ja jouduttiin hiukka odotteleen, kun koira kuumui.
• Ruudun merkki + palkkana lihapulla, jonka heitin merkille / vähän pelkäsin, että äskeinen episodi laittaa haukahtamaan, mutta meni hiljaa (kait) merkille.
• Ruudun merille vienti ja siitä ruutun lähetys, jonne meni hiljaa....... palkkasin jo suullisesti seisomisesta, mutta sitten istahti ja kävin nostamaan ylös seisomaan ja peruuttamaan täsmälleen oikeaan kohtaan ja palasin käskemään alas ja tehtiin loppuosa. En puuttunut tänään muuten tohon ruutuun ja siihen istumiseen, kun kerta meni hiljaa ja suoraan sekä pysähtyi seisautus käskyyn välittömästi.
• Ohjattu nouto, oikea / kokonaisuudessaa erinomainen, mutta luovutus vino ja siihen olen päättänyt olla puuttumatta, koska juoksun aikaan olisi tarkoitus se vaihtaa suoraan sivulle tuloon. (Sain kyllä Katilta hyvän treenivinkin, joka saattais toimia tuohon ja voisi olla vaihtoehto sille sivuun käännöllä, kun Inkalla kuitenkin on sitä ikää jo sen verran, että viitsiikö turhaa sen aivokoppaa kiusaa sivulle tulemisella kaikissa noudoissa).
• Tunnari / oikein hyvä ja suu kiinni => palkka tästä

Kaukokäskyjä kateltiin sitten vähän erikseen ja tein Z:n uudelleen narulelulla eli narulelu koiran niskan takana. Tämä vain sen takia, että näytin Katille miten ollaan nyt treenattu.

Treenit olivat todella hyvät ja jäi erittäin hyvä fiilis, jonka kuitenkin sitten pilasi kotiasiat. Ihan kuin Rommin poismeno ei olisi tällevuodelle ollut tarpeeksi, joten saa nähdä kuinka saan koottua itseni kasaan jaksaakseni tehdä yhtään mitään. Todennäköisesti jatketaan nyt sitten taivalta vaan Inkan kanssa kaksistaan ja aikamoinen järkytys se on, kun mikään ei tähän viitannut vaan kaikki vaikutti juuri sellaiselta, että meidän suhde oli vakaalla pohjalla ja mikään ei valmistanut tähän vaan ennemminkin oltiin yhteisellä matkalla vanhuuteen asti. Nyt sitten toinen ei kestäkkään tavallista arkea, mutta katsotaan mitä tuleman pitää, eihän sitä tiedä, jos toinen selviää ahdistuksestaan tai sitten tämä on vain tyypillistä hänelle, että ei kestä suhdetta kuin muutaman vuoden ja kun arki tulee vastaan niin pakenee. Näin taisi käydä hänen edelliselle suhteelleen myös. Tuntuu nyt vaan, että kaksi vuotta mennyt täysin hukkaan ja sitä ennen kahdeksan vuotta toisen raukkamaisen tyypin kanssa, joten mieli ei ole kaikkein korkeimmalla !