Rommi pääsi päivälenkille ensimmäisenä ja päästin sitten oivaan aikaan ulos, kun edellä meni Nikke ja Santtu eli Rommin perivihollinen ja sen jälkeen vielä pölyhuiska tulee vastaan, eikä mulla tietty ole kuonokoppaa tai no on mukana nylonkoppa, mutta se on taskussa.
Onnistuin onneksi ennakoimaan ja väistin metsän puolelle, ettei jouduta kohtaamaan sitä pikkukoiraa suoraan ja iso pakettiauto jäi onneksi siihen meidän väliin. Kyllähän se Rommi siinä riehui ja haukkui, mutta en tiedä johtuiko se vielä Santusta, jonka hajuvanassa metsään siirryimme vai haistoiko sen pölyhuiskan.
Aika selvästi huomaa missä vaiheessa siirrytään omalta alueelta pois, koska sen käytös muuttuu niin ratkaisevasti. Hyperenergisyys laantuu ja tilalle tulee kontaktinhakuinen ja rauhallinen koira. Kotiin tullessa varmuuden vuoksi otin Rommin seuraamaan, jotta se ei ehtisi näkemään vastaantulijoita ennen minua. Hassu jätkä, seuraisipa sen treeneissäkin noin suurella innolla, pitääköhän vaihtaa nakit Froliciin ;-) !
****
Pablon ja Inkan kanssa mentiin ensin metsään hieman juoksemaan ja haistelemaan sekä sen jäkeen kierrettiin meidän alalenkki. Asfalttikentälle jäätiin hieman harjoitelemaan seuraamista ja täyskäännöksiä. Kummankin koiran vire erinomainen ja kontakti hyvä.
Kotona otin vielä pihalla Inkalla alokasluokan hyppyä narupallo palkkana ja Pablon kanssa avoimen luokan hyppyä ihan vaan Frolicin voimalla. Rommi raukka joutui tyytymään vaan katsomaan, kun hoidon jälkeen ei saa riekkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti