Sunnuntaina ulkoiltiin Sipoossa ja ilmakin oli todella nätti, aurinko paistoi ja koirat saivat kirmata metsässä vapaana. Ainoastaan rauhan rikkoi kaksi isoa sakemannia, jotka eivät pysyneet omistajallaan hanskassa.
Sieltähän ne kirmasi kielloista huolimatta luoksemme tai oikeastaan Pablon luokse, koska Rommi oli mun luonna ja Inka kanssa. Pablo hieman taempana hajujensa lumoamana. Rommi ei inahtanutkaan ja Inka älähti, mutta uskoi, kun komensin viereen. Pablo jäi vaan yksin paskaan paikkaan, toinen niistä sakemanneista poistui Pablon luota melkein heti omistajan kutsusta (ilmeisesti narttu), mutta toinen jäi mittelemään voimiaan Pablon kanssa, seisoivat kyljet vastakkain, ehkä noin 30 cm väliä ja sakemannilla niskakarvat pystyssä.
Pablon kroppa kanssa jähmettynyt ja häntä ylhäällä tanassa, tuumaakaan ei näyttänyt väistyvän. Mua kauhistutti niiden kokoero, sillä Pablon paino on varmaan puolet siitä sakemannista. Mietin hetken uskallanko rikkoa jännitteen kutsumalla Pabloa, mutta tein sen kuitenkin ja Pablo lähti tulemaan luokseni ja onneksi se sakemanni päätti olla lähtemättä perään.
*****
Mikäköhän tässä taas on, kun juuri viikolla oltiin vastaavassa tilanteessa ja silloinkaan ei sakemannin kokoinen ja koulutusta vaativa koira pysy hallinnassa, aika huolestuttavaa. Nyt tänäänkin koirat oli kuitenkin sellaisen matkan päässä, että käskyt olisi pitäneet ehtiä tajuntaan, koska mekin mentiin tavallaan ihan erisuuntaan. Olisi komentanut, vaikka maahan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti