Töiden jälkeen ajoin Sipooseen lenkille. Taas törmättiin useampaan irtokoiraan matkan varrella. Olihan minullakin koirat auki, mutta kun kuulin vähän ääntä (puhui puhelimeen) niin, kutsuin koirat luokseni ja laitoin kiinni. No saatiin sitten lapinkoiranpentu (jo aikuisen kokoinen) ja sekarotuinen narttu laumamme jatkoksi ja omistaja rupatteli puhelimeen, ei meinannut saada nuorempaa luokseen. Meni sitten jatkamaan puheluaan vähän syrjemmälle ja me jatkettiin matkaa. En itse vetänyt herneitä nenään, kun omat koirat eivät noihin mitenkään epäluuloisesti suhtautuneet.
Samaan kaksikkoon törmättiin taas hetken kuluttua, mutta nyt en vaivautunut edes ottamaan koiriani kiinni, vähän vain pidin Rommin namilla liimattuna kiinni itseeni ja komensin Inkan ja Pablon pysymään vierelläni. No onneksi tälläkertaa eivät sitten ihan iholle tulleet, mutta omistaja oli yhä puhelimessa. Seuraavaksi törmätään kahteen Gorkiin, joista nuori uros lähti tunkeutumaan meidän laumaan, jonka sitten estin menemällä koirien eteen ajamaan sen pois, tässä vaiheessa Rommikin vähän alkoi haukkua, mutta siinäkään sävy ei ollut kovin uhkaavaa.
No lopulta Gorgien matkassa ollut mies sai koiransa kiinni ja me päästiin ohi ja ilokseni koko laumani oli ihan leppoisassa tunnelmissa, ei edes Rommi mitenkään pöhissyt. Mieskin pyysi ystävällisesti anteeksi ja ei siinä mitään.
Kotona otin vähän tottista eteisessä Inkan kanssa:
- Seuraaminen / kirjahyllyn vieressä, seuraten Inkan asentoa eteisen lasiovesta / erinomainen kontakti
- Jääviä liikkeitä / kisamaisesti, seuraten lasiovesta liikkeen suuntaa, seuraaminen jäävissä parempaa kuin pelkässä seuraamisessa / liike nopea
- Kaukokäskyt / täytyy tehdä läheltä, takapalkka
Inka oli hyvässä vireessä siihen asti kun kaivoin noutokapulan. Otti suuhun ilman, että tarvitsi avaa suuta ja piti ihan hyvin, mutta kun yritin saada nostamaan niin lähti karkuun ja sitten alkoi taas se väistäminen, joten mun oli pakko laittaa se pitämään, kylläkin hellästi suun avaten ja vähän auttaen leuasta pitämään. Inkaan ei tehoa edes tuo kateus, jolla Pablon on saanut toimimaan.
Tässä välissä otin sitten kapulan pitoa kaikille, kun yritin saada Inkan tosiaan kateuden voimalla pitämään, otti näin välillä, mutta sitten lähti taas livohkaan.
Pablon oikein rynni treenaamaan, mutta hommasta ei oikein tullut mitään, koska Pablo hieman passivoitui taas kerran.
- Seuraaminen / kirjahyllyn vieressä, vire laskee tekniikan treenaamisessa
- Jäävät liikkeet / tarjoaa merkeistä huolimatta mulle 3 - 5 sarjoissa muutaman oikean liikkeen jälkeen maahanmenoa
- Kaukokäskyt / tahtoo istumisesta vajoamaan maahan ja korvat luimussa, ei kuuntele käskyä
Tässä vaiheessa mun on lähdettävä jäähylle ja otettava Rommi kehiin. Rommi taas vähän ylivireessä, keskittyminen olisi voinut olla parempaakin, mutta tosiaan tehtiin noita samoja kuin edellisestkin, mutta lisäksi kaukokäskyissä otettiin seisominen mukaan ja laitoin riman etutassujen eteen.
- Seuraaminen / kirjahyllyn vieressä
- Seuraaminen, sivuaskeleet / nyt tuli pitkästä aikaa vähän erilaisia variaatioita, sähellystä
- Seuraaminen, peruutus / aloitin niin, että vein namin alakautta, jotta ei istuutuisi
- Jäävät liikkeet, sarjat + kisamainen / vauhti hyvä liikkeen suorituksessa
- Kaukokäskyt avo / takapalkka ja palkkaus sivulta
- Kaukokäskyt seiso / rima etujalkojen edessä, itse noin puolen metrin päässä, ihan kelvollista suorittamista, maahanmenon avustin namilla rinnan alle eli hieman työntämällä
- Tunnarin oma käskyyn reagointia
Rommin jälkeen otin Pablon uudelleen ja nyt otettiin vaan helppoja ja kivoja juttuja:
- Tunnarin oma käskyyn reagointia ja pitoa
- Noutokapulan luovutus
- Luoksetulon eteentulo noin 3 - 6 metrin matkalta
******
Iltalenkille oli ollut tarkoitus lähteä autolla, mutta olin niin väsynyt, että päätin lähteä kävellen ja laitoin varmuuden vuoksi Rommille kopan päähän. Lenkki meni sitten niin päin kuusta kuin olla voi. Heti kun päästiin ulos niin se pölyhuiska meni edellä ja Rommi aloitti välittömästi hyökkäilyn ja haukkumisen.
Se pikkukoira ärjyi, karjui ja rääkyi, joten multa paloi päreet ja käskin Rommin todellakin pitämään kitansa kiinni, en koskenut Rommiin muuten kuin jouduin valjaista sitä aika voimakkaasti vetämään taaksepäin sekä käskin rauhoittumaan. Rommi meni maahan makaamaan ja oli lopultakin suu supussa. Päästiin taas liikkeelle ja se pikkukoira käveli edellä puhisten, jolloin jätkä alkoi taas häntä tanassa uhoo, jolloin räjähdin totaalisesti, en tietysti koskenut Rommiin, mutta käskin sen pitää sen suunsa kiinni ja komensin sen viereen kävelemään.
Inka ja Pablo oli kokoajan ihan rauhallisia, jos jotain hyvää oli nähtävissä. Pääsimme siis jatkamaan matkaa ja olin oikein tyytyväinen, koska olin saanut Rommin kävelemään sivulla hiljaa ja remmi löysällä tuosta koirasta huolimatta ja kun he jatkoivat metsään ja me toiseen suuntaan niin saatoin antaa Rommin jatkaa matkaa pitkällä remmillä. No jos homma olisikin tähän jäännyt niin mikäs siinä.
Vastaan tuli pariskunta, jotka ihastelivat koiria ja olivat kovin iloisia kun Inka ja Pablo menivät innolla heidän luokseen ihailtavaksi. Rommia en päästänyt kun se vähän siinä haukkui ja uhitteli. No käskin Rommin maahan rauhoittumaan ja kun se näytti siltä, että oli taas rauhoittunut ja halusi päästä tutustumaan, ajattelin, että mikäs siinä, kun sillä on koppa päässä. Sinne se sitten meni häntä heiluen ja ystävällisen oloisena hyppäsi sitä miestä vasten tervehtimään. Aivan varoittamatta ja yhtä-äkkiä se sai hirveän hepulin ja raivarin, täysin syyttä, mitään uhkaavaa liikettä ei mies tehnyt. Pyöri raivon vallassa ympäri ja yritti purra, mutta turhautui entisestään kun koppa esti hyökkäämisen.
Vaikka sillä oli koppa, niin täytyy sanoa, että kauhistutti miten hillitön sen raivo oli. Jos koppa olisi jostain syystä irronnut niin tilanne olisi ollut hirveä. Loppulenkin olinkin aika järkyttynyt ja kotiin tultaessa en voinut oikein edes katsoa Rommia ilman, että alkoi ahdistaa. Rommikin sen herkkänä koirana vaistosi, koska läähätti kovasti ja tuijotti mua hakien tukea, ilme vähän sellaisena kysymysmerkkinä. Kaipa se haistoi musta sen, että en kestänyt edes sen näkemistä, varsinkin kun kättä särki taas muistuttaen puremasta.
Koko illan tuntui niin ahdistavalta. Mitä mä teen sen kanssa, pitäisikö tehdä viimeinen päätös, kun en siihen voi enää luottaa ja nyt alkaa jaksaminen ja ymmärtäminen loppua. Ristohan olisi sen lopettanut jo aikoja sitten omien sanojensa mukaan, ei luota siihen pätkääkään ja samoin moni muukin on sanonut, että se olisi joutunut piikille jo aikoja sitten. En kuitenkaan tarkoita tällä, ettei Risto Rommista pitäisi, vei vaan jonkin aikaa, ennenkuin hän pystyi suhtautumaan Rommiin sen pahan puremisen jälkeen, mutta silloinkin varmaan se pahin ärtymys kohdistui siihen irtokoiraan tai oikeastaan sen omistajaan, joka välillisesti koko episodin aiheutti.
Mä jaksaisin paremmin, jos Risto viitsisi edes iltaisin viedä noi kaksi muuta ulos viikolla säännöllisesti ja mä pääsisin Rommin kanssa kahdestaan iltalenkille. Päivisin jaksan kyllä viedä ne erikseen ulos tai lähteä koko joukon kanssa muualle. Yleensä iltaisinkin lähdetään autolla reissuun, mutta aina se vaan ei onnistu.
Ja pystynhän minä ja Risto viemään ne kaikki kolme yhdessä ulos varsinkin, jos Rommilla on koppa päässä, mutta kun Rommi ei opi siinä mitään, varsinkaan oikeaa mielentilaa ja en haluaisi käyttää sillä tuota kuonokoppaa. Enkä haluaisi, että Inka ja Pablo joutuu tilanteisiin, joissa joudun komentamaan Rommia, varsinkaan nyt kun kumpikin noista on taas ns. aisoissa.
No pakko vaan yrittää jaksaa, onneksi tätä ongelmaa ei ole muualla, jolloin en kyllä tiedä mitä sitten tekisi, jos se riehuisi reviirin ulkopuolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti