Ai niin, en ole tainnut laittaa ylös, että Toivo on loukkaantunut. Ilmeisesti sunnuntaina "jarruantura" on saanut siipeensä ja haljennut Tuusulan hiekkakentällä treeneissä.
Sunnuntaina illalla aloitti nuolemaan kinttua ja sitä siinä katselin, mutta en syytä huomannut. Yöksi laitoin siihen siteen, mutta Toivo keskellä yötä oli sen irrottanut, joten jouduin viemään jätkän yöllä suihkuun ja suihkuttamaan jalkaa, kuivaamaan sen hiustenkuivaajalla ja paketoimaan sekä hatun päähän.
Itseasiassa se meni aika pahasti ja vähän mietin, että saa nähdä miten leirin käy, jos se ei pysty osallistumaan. Selvästi vamma häiritsi sitä, koska nuoli niin vimmatusti. Nyt tiistaihin mennessä tilanne on hieman rauhoittunut, eikä maanantainakaan Toivo liikkuessa mitenkään jalkaa aristanut.
Kaikki siteet se kuitenkin repii irti, joten hattu on oltava päässä, koska irrottaa näköjään tossutkin pois, kun meinaan tänään oltiin jäljellä niin suojasin jalan tossulla, jonka Toivo sitten autossa irrotti. Ei kuitenkaan nuollut autossa jalkaa, vaikka oli siellä aika kauan.
Oltiin sovittu Kemppaisen Heidin kanssa jälkitreffit ja vein hänelle myös samalla Scy:n pelastuskoirapuolen palkinnot.
Vähän maanantaina mietin, että pystyykö Toivo jäljestämään, mutta hyvä testi tämä oli myös viikonlopun leiriä ajatellen eli jos näyttäisi, että ei pysty niin pitäisi miettiä mitä tehdään.
Toivolla on kerran aikaisemmin tokon leiriä ennen käynyt samanlainen vamma ja sitä silloin hoidin leirillä suihkuttaen ja pitäen siteessä rannetta ja kaikki sujui silloin ihan hyvin, mutta maastossa ei silloin tietenkään rymytty. Tästä on kuitenkin jo useampi vuosi aikaa ja mitään vastaavaa ei enää ole tapahtunut, kunnes nyt !
Jätin Toivolle tossun jalkaan jälkeä varten ja hyvin se pysyi mukana, eikä näyttänyt häiritsevän jäljestystä, mutta leiriä ajatelleen pitäisi kyllä hankkia toisenlainen suoja, joka tavallaan on vaan ranteessa ja tassunpohja vapaa.
Heidi ei ollut merkannut jälkeä ja esineistä kertoi vaan milloin lähestytään ja suunnilleen kepin paikan. Jälki oli noin 600 metriä pitkä ja Heidillä oli paikannuslaite mukana, jonka avulla seurattiin, että ollaanko jäljellä ja näppärä vehje olikin, näytti radiopuhelimelta.
Janan Toivo otti hyvin oikeaan suuntaan ja ajoi jälkeä mielestäni ihan hyvin, mutta itse olin kyllä läkähtyä rinteeseen, huh heijaa, ei kestä kunto. Kolme keppiä nousi ihan mukavasti (kepit vanhempaa puuta), mutta sen jälkeen Toivo hieman hukkasi jäljen, meinaan ajautui hieman sivuun, syytä vaikea arvioida, onko siitä mennyt joku tai jokin, jonka takia ajautui sivuun vai lähtikö ns. helpompaan suuntaan (jotain kulkureittiä siinä, ei mitään varsinaista polku).
Helppo tietysti nyt oli se, että sain tiedon, että ollaan hieman sivussa ja Toivo kyllä aktiivisesti etsi, mutta valitettavasti vähän vastakkaisesta suunnasta, joten otin muutamia "huomaamattomia" askeleita jäljen suuntaan ja sieltä se lähti nousemaan (vähän kyllä sillä näissä kohtaa itseluottamus ei ole kovin korkealla, joka johtunee siitä, että ei pahemmin ole koskaan jälkeä hukannut). Kun jälki nousi niin lähti kyllä varmasti ajamaan sitä.
Mutta sitten oli ongelmia eli kolme seuraavaa keppiä ei meinannut nostaa. Tuoretta puuta, merkkasi kyllä ne aika huomaamattomasti minun silmään, mutta Heidin mielestä ihan selvästi, joten en osaa ihan lukea vielä. Alussa missä kepit nousi oli ylämäkeä ja haju ehkä valui alaspäin eli helpompaa ja nyt alamäkeen mennessä haju taitaa hieman laskea ala suuntaan (tuuli ei ollut mitenkään oleellinen tekijä tällä kertaa). Toivo tosiaan vähän ylitti kepit ja ei millään meinannut nostaa ja seuraavalla kepillä hieman tuli sähellystä eli Toivo pyrki kohti kepin paikkaa, mutta pidäteltiin sitä, koska oletettiin kepin olevan ylempänä. No tätä keppiä ei nostanut sitten, en sitä myöskään vaatinut, kun omalla toiminnalla tähän oltiin epäreilusti puututtu.
Viimeistä keppiä ennen Toivo eteni keppiä kohden hyvin tien reunaan, mutta sitten tiellä meni koiranulkoiluttaja ja Toivon keskittyminen herpaantui ja sen viimeisen kepin nouseminen olikin todella työlästä. Siinä me sitten hetki istuttiin ja odotettiin, kunnes lähti lopulta etsimään keppiä. Hirveän suuret bileet pystyyn, kun Toivo nosti kepin.
Täytyy sanoa, että tämä oli yksi parhaita jälkitreenejä mitä meillä oli, joten suuri kiitos Heidille. Nyt pitäisi itse oppia sitä Sport Trackeriä käyttämään, kun tuollaista laitetta ei varmaan tule hankkineeksi, joka Heidillä oli. Tosin vaikea itse seurata sitä jäljen aikana, joten pitäisi olla treenikaveri, joka seuraa miten homma etenee.
*******
Toivon jäljen jälkeen ajettiin sitten Heidin talolle ja väsäsin jäljen Heidin Ferrolle lähimetsään, johon pudottelin muutaman esineen.
Jäljen vanhenemista odotellessa Tarmo pääsi leikkimään Ferron ja Bronton kanssa pihalle ja olipa pienellä miehellä menekkiä. Tarmo taisi pihalla muutaman kilometrin juosta.
Aika meni kuin siivillä ja ei yhtään tullut huomattua, että kello oli jo pitkälti yli kymmenen, kun suuntasin kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti