Oikeastaan olin sairaslomalla, mutta päätin lähteä kuitenkin Toivon kanssa kurssille. Olin kaksi edeltävää päivää vain maannut sängyssä. Perjantaina töissä oli ollut kamalaa, kun kuume alkoi nousta ja kotiin päästyä kuumetta oli jo 38.5 astetta eli influenssa uusiutui. Pään ja jalkojen särky oli kammottavaa ja täytyy sanoa, että perjantaina illalla en oikeastaan pystynyt liikkumaan, kun tuntui selkärangan luut menevän lyttyyn, joka ainoata jäsentä tuntui särkevän. Jos yskitti niin takaraivossa räjähti, joten piti yskiessä pitää päästä kiinni. Onneksi Jukka hoito koirien ulkoilutuksen koko viikonlopun.
No jäin vielä maanantaiksi kotiin, kun olo ei ollut vielä hyvä. Nyt vein koirat minimaaliselle lenkille ja seurailin lämpöä. Yllätys yllätys......... eikä kiva sellainen. Lämpö oli taas nousu suunnassa. Illalla kuitenkin se laski alle kuumerajan, joten päätin lähteä Toivon kurssille, mutta Inka sai tällä kertaa jäädä kotiin. Oma aika kuitenkin kentällä on 7 min + paikallaolot, joten se on hyvä testi sille, että nouseeko lämpö taas uudelleen. Kotiin palattaessa mittasin taas kuumeen ja onneksi ei ollut noussut.
Taas olin myöhässä tai siis olin paikalla silloin kun piti, mutta lenkille en ehtinyt. Olin kyllä tunti aikaisemmin käyttänyt koirat ulkona.
Ehdin käyttää Toivon kuitenkin pissalla ennen tuntia. Siihen hallin ulkopuolelle sitten odottamaan, että edellinen vuoro lopettaa. Jäin noin 15 metrin päähän muista ja otin naksun sekä käskin Toivon istumaan. Palkkasin herkuilla, kun katsoi minua oma-aloitteisesti eli naksuttelin !
Näin sain sen olemaan vinkumatta siinä odottaessa, vaikka muut koirat oli siinä lähellä.
Jatkoin samaa sitten hallissa siinä odotustilassa ja siitä sitten suoraan kentälle. Meitä oli kaikki koirakot paikalla.
TOIVON ALO -kurssi
PAIKALLAOLO RYHMÄSSÄ
Mentiin sitten toiseksi viimeisenä kehään, mutta tavallaan tokan koiran paikalle riviin. Toivo oli ihan mahdoton, meni alas vähän väliä ja ponkaisi ylös toisen ohjaajan ISTU -käskyllä. En oikein ehtinyt edes mukaan vahvistamaan pysymistä oikeassa asennossa.
Paikallaolo kesti noin minuutin ja sen jälkeen tehtiin uusi harjoitus vain alas- ja ylösmenoista. Eipä nyt ollut sen parempi vaan reagoi niin liikkeenohjaukseen kuin muiden käskyihin.
Olikin Annan kanssa puhetta, että otetaan sille näitä harjoituksia, joku kerta omalla osuudellamme.
Ei siis kiirettä kisaan.......... pitää unohtaa, tuo pomppiminen täytyy saada loppumaan. Olihan se jonkin aikaa Mariannen kanssa tehtyjen harjoitteiden johdosta todella pätevä jo näissä.
SEURAAMINEN JA LIIKKEESTÄ MAAHANMENO
Ennen omaa vuoroa sitten testi eli saanko vireen oikealle tasolle. Leikin odotustilassa Toivon kanssa noin 15 - 20 minuuttia. Otin lelun kanssa sivulletuloja, en houkuttelemalla vaan ihan tavallisesti. Vähän myös muutakin touhua siinä.
Kun sitten oli meidän vuoro niin Toivo oli aika kivassa vireessä ja haukahtelut poissa. Ensin otin lyhyen pätkän, josta palkka ja sitten Anna liikkeenohjasi meitä. Hieman sen perusasentoa tarvitsee vieläkin rustaa taaksepäin, vaikka on oikeastaan nyt ollut aika hyvä jonkin aikaa. Seuraamisessa se hakeutui paremmin oikeaan kohtaan. Asenne oli todella kiva, ehkä hieman normaalia häiriöherkempi siinä alussa.
Annaa pikkuisen häiritsi Toivon katselu siinä sivulla ennen seuraa käskyä, mutta sanoin, että se saa katsoa sivulle, että vasta itse seuraa -käsky aktivoi kontaktin, mutta mutta muttaaaaa nyt, kun mietin niin ei hyvä ei hyvääääääääääää, koska vaadin sivu -käskyyn kontaktin, joten pitää selkeyttää tilannetta. TAAS MÄ POHDIN SITÄ SAMAA SOPPAA, KUN VIIME KEVÄÄNÄ. Toivon ei tarvitse pitää kontakia, kun sanon ns. etsi ruutu tai etsi merkki, etsi kierrä ja silloin käytän ennen näitä sanoja vapaampaa MUKANA sanaa, johon liitän mennään tekemään ruutu yms. ne muut käskytykset. Mennään -käsky on myös sellainen, että ei tarvitse pitää kontaktia, mutta se on jo vähän sellainen unohdettu häivytettävä käsky jääviin.
Liikkeestä maahan meni kivasti lukuunottamatta, että Toivo ei varmaan ekaa käskyä kuullut ja kun toistin sen niin pamahti maahan nopeasti. Peiliä kohden mentiin niin näin tilanteen hyvin. Itse taas en kuullut Annan "palaa koiran luo" käskyä, kun naapurikentän agilityn haukkumisen äänet oli niin kovia.
Jäi todella hyvä fiilis Toivon vireen suhteen, joten iloisin mielin kotiin, koska nyt ehkä se oikea keino siihen Toivon vireen säätelyyn taisi löytyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti