Lauantaina aamulla lähdimme Pian kanssa Karkkilaan luonnetestiin, johon olin ilmoittanut Rommin. Rommin vuoro luonnetestissä oli jo toisena koirakkona ja ennen meitä oli Vainion Karitan Luca, jonka testin ehdin nähdä kokonaisuudessaan. Onneksi muuten oltiin katsomassa, meinaan mullekkin tuli ensimmäisen laukauksen kovuus yllätyksenä (vaikka, olenkin käynyt Pablon kanssa myös luonnetestissä aikaisemmin), hyppäsin lähes 30 senttiä ilmaan penkiltä.
Aika kuluikin siinä ihan hyvin Tiinan ja Karitan kanssa jutellessa ja myöhemmin Lucan testiä seuraillen. Sitten olikin meidän vuoro. Pialla oli mukana videokamera, jotta saataisiin Rommin testi nauhalle, mutta valitettavasti myöhemmin sitten selvisi, että kameran kanssa oli jotain ongelmia ja ainakin puhe sieltä puuttuu, harmittavaa tietty sen vuoksi, että olin sieltä juuri ajatellut tarkistaa vielä mitä tuomarit sanoivat. Toivottavasti video saadaan vielä jotenkin pelastettua.
Rommin testi sujui aikalailla odotusten mukaan ja myöskin pisteet mielestäni vastaavat koiran ominaisuuksia, joten mitään yllätystä ei tullut. Ainoastaan minulle itselleni oli arvoitus ennen testiä, että miten Rommi suhtautuu ihmiseen, joka ensin yrittää hyökätä ja sen jälkeen yrittää kaveerata. Olin kuitenkin valmistautunut myös siihen, että Rommin käytös reviirin ulkopuolella olisi juuri tälläinen mitä se olikin.
Tuomarit: Tarja Matsuoi ja Bengt Söderholm
Toimintakyky - 1
Terävyys +1
Puolustushalu +1
Taistelutahto + 2
Hermorakenne +1
Temperamentti +2
Luoksepäästävyys +2a
Laukauskokematon
Yhteensä: 110 pistettä
Tuomareiden mukaan Rommi reagoi asioihin oikea-aikaisesti kuten sen pitäisikin ja selvisi asioista ihan omilla jaloillaan. Kuormittui ja paineistui testistä kylläkin voimakkaasti.
Leikkimään se ei pahemmin suostunut tuomarin kanssa, joka tosin oli minulla tiedossa, eihän se suojelunmaalimiehenkään kanssa leikkiin ryhtynyt Suskilla viimeksi. Joten nytkin sitten meni hetki ennenkuin edes leikki minun kanssani ja siihenkin taidettiin tarvita meidän oma patukka, ennenkuin alkoi vastustaa. No jokatapauksessa Rommin taistelutahto tuli lähinnä esille kuulemma kelkkatestissä.
Kun liikuimme esim. uutta kierrosta tynnyrin yms. ohitse niin Rommia ei tarvinut houkutella tai liikuttaa mitenkään remmi kireällä. Tynnyriä tuli haistelemaan ja samoin kelkkaa, vaikka toki siinäkin oli hyvin varuillaan. Pimeässä huoneessa ei oikein pystynyt toimimaan ja hiukan sitä siinä jouduttiin auttamaan, en kuitenkaan itse niiskutellut tai joutunut sitä kutsumaan.
Omasta mielestäni tynnyri oli pahin testin osuus, koska se rullasi meidän perässä paljon pidempään kuin edelliselle koiralle ja pysähtyi vasta lähes mun nilkoissa. Tynnyriä Rommi kävi kyllä haistamassa, mutta selvästi huomioi sen uudelleen kun vein sen seinään kiinni. Hyökätessä oli hiukan itseään puolustanut, mutta hypännyt lähes Tarjan syliin kun paineistus loppui.
Laukauksiin Rommi ei reagoi normaalisti ja sen vuoksi sille ei ole edes pahemmin paljoa ammuttu kun on todettu, että se ei reagoi paikallaolossa tai seuraamisessa, ei myöskään kisatilanteissa. Myöskään autossa ollessaan ei ole reagointia, ei ilotulitteisiin tai vastaaviin pamauksiin. Yleensäkin kun kuuluu tämän tyyppisiä ääniä, niin Rommi jatkaa vaan matkaa. Muuten kyllä kuuntelee ääniä ja varsinkin nuorempana oli ääniherkkä (rullalaudat, junanäänet yms.), mutta se oli jännää, että se ei koskaan vaikuttanut tämän tyyppisiin ääniin.
Minulle tuomari sanoikin, että saattaa olla niin, että tämän paineen alla se saattaa reagoida jotenkin ja olin sitä itsekkin jo hiukan aavistanut. Ensimmäisen laukauksen tullessa se hieman kavahtikin, mutta välittömästi jatkoi reippaasti matkaa ja ei mitenkään välittänyt, vaikka käännyttiin kävelemään kohti suuntaa mistä ammuttiin ja tuomarin käskystä pysähdyttiin. Toinen laukaus ei saanut reagoimaan mitenkään ja myöskään kun liikuimme takaisin kohti ampujaa ei ollut näkyvillä mitään reagointia, lukuunottamatta, että oli kuormittunut testistä.
Välittömästi testin jälkeen menimme Pian luokse "katsomoon" ja Rommi sai palkakseen taskussani olleet frolicit ja Pialta lisää. Ne syötiin innokkaasti, leikkimään en ryhtynyt, vaikka tuomari oli kehoittanut. Minulla ei kuitenkaan ollut Rommin jalkapalloa mukana ja tässä tilanteessa se olisi ollut ainoa kunnon lelu Rommille. Vielä arvostelua kuunnellessa Rommi oli hiukan kuormittuneen oloinen (läähätti, ei muuta) !
Testin jälkeen Rommi onneksi käyttäytyi aivan normaalisti, juoksi autoon ja odotti kovasti, että saa palkkaa. Käytimme myös Rommin testin jälkeen siinä kentän lähellä pissalenkillä nopeasti ja se oli tohkeissaan. Häntä kaarella ja kontaktia tarjoten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti