Olin jo aikoja sitten päättänyt, että käyn hyödyntämässä HPH:lla paikallaolotreenit Inkan kanssa ja tänään sitten oli harjoitusohjelmassa paikallaoloa, joten mekin suunnattiin sinne pitkästä aikaa.
Yleensä en enää ole siellä käynnyt, koska koiria on kentällä yhtä aikaa niin paljon, mutta paikallaoloa harjoitellessa se ei minua haittaa ja olen myös ajatellut, että saatan mennä tämän vuoden aikana toistekkin ihan vaan sen takia, että saadaan häiriötä, mutta koko tunnin kestävään koulutukseen en ala osallistua.
Otin ensin Rommin kentälle (kenttä oli täynnä jo odottavia koirakkoja) ja treenasin kontaktia häiriöllä ja muutaman askeleen seuraamista. Samalla myös jumpattiin takapäätä ja haukutin sekä puutuin sitten ylimääräiseen haukkumiseen. Tein myös kokeilun vuoksi remmissä pari täyskäännöstä niin, ettei kierrä ja oikein kivasti meni ja vähän tuli jo mieleen liikkeen muuttaminen, mutta illalla sitten Purinalla vahvistui, että pysytään ihan vanhassa käännöksessä.
No palataan sitten Inkaan. Inka ei ottanut tälläkertaa paineita (kentällä alkuun oli about 40 koiraa) ja koulutus meni ihan hyvin, vaikka pitkä rupeama olikin.
Me ei oltu kentällä vaan metsässä treenaamassa paikallaoloa sellaisella aukealla. Kouluttajana Arja, joka on mielestäni ihan hyvä kouluttaja (ollut viime vuosina harvoin ja menen, vaikka väkisin hänen ryhmään, itsellä muistaakseni dobbereita) varsinkin siihen nähden, että ryhmässä oli noin 12 koiraa. Oltiin kolmiossa ja harjoiteltiin samalla kontaktia, maahanmenoa liikkeestä ja paikallaoloa.
Oli aikamoinen rupeama kun kesti sen melkein tunnin. Koirat oli sellaisessa kolmio muodostelmassa, jokaisella suoralla neljä koirakkoa ja pyörittiin sitten triangelia. Kouluttaja käveli, juoksenteli ja häiriköi koiria niiden maatessa. Itse oltiin takana, edessä ja sivulla sekä tansahtelin takana ja edessä, astuin Inkan yli ja niin edelleen. Viimeinen harjoitus oli niin, että Inka oli keskellä makaamassa kun muut meni ympärillä juosten tai kävellen ja tekivät maahanmenoa.
Täytyy sanoa, että saatiin sitä häiriöö mitä mentiin hakemaan :o). Olin oikein tyyvyväinen, sain sitä mitä hain !
Kontaktin pitäminen oli Inkalle hiukan hankalaa liikkeessä näin suuressa ryhmässä, kun vähän ihmetteli hommaa ja tosiaan vielä keskellä metsää, varsinkin kun koulutus oli pitkä. Se kontakti ei ollut niin oleellista, kun alkuun tuskailin sen kanssa niin Arja sanoi, että ei tarvitse olla kokoajan kontaktissa, kun liikkeelle lähdetään niin silloin otetaan se kontakti tai huomio itseen, mutta ei tarvi tillittää, joten otin sitten vaan hetkittäin tai autoin välillä kädellä. Sanoin välillä, että mennään, enkä seuraa.
Sanoisin kuitenkin, että Inka haki perusasennossa hyvin kontaktia ja pysyikin välillä hyvin liikkeessä, mutta tuntui kun se ei ihan olisi ollut juonessa mukana alkuun. Kentällä oli seuraaminen ollut hyvää ja käännökset kanssa kun harjoittelin ja siinä häiriö oli melkoinen. Kolmion kulmissa piti tehdä tiukkoja käännöksiä, mutta lumikinoksessa alkuun oli vähän vaikea liikkua vakuuttavasti varsinkaan noissa käännöksissä.
Inkan paineistuminen ei näkynyt, vaikka edellä koira riehui myös Inkalle (bortsu) ja ryhmässä oli suurnautseri ja Airis, jotka ärisi ja muutenkin oli aika äänekästä välillä.
Saatoin vielä Katin kotiin kävellen, jotta koirat pääsivät lenkille ja vasta sen jälkeen palattiin kotiin.
*********
Inka oli illalla niin väsynyt, että jätin sen kotiin, kun oli aika lähteä Purinalle. Ei neiti edes yrittänyt lähteä mukaan. Pablon meno kentällä oli tosi nihkeää, mutta pystyin kyllä ajoittain näkemään, että vauhti ja hyppyvoima on tallella, mutta ainakun keinu kolahti niin meni lukkoon.
Lopulta yritti lähteä livohkaan hallista, joten päätin sitten, että ei onnistu. Otin nätisti tukasta kiinni ja komensin liikkeelle, ei sieltä mitään suuria onnistumisia näin tullut, mutta kun en antanut sen livahtaa niin kyllä se totteli ja suoritti esteet. Viimeisellä kierroksella lähti ihan hyvin liikkeelle, mutta viimeisillä esteillä teki oman valinnan eli suoritti puomin. Annoin tässä kohtaa periksi, koska puomihan ei ole mitenkään Pablon lempieste ja tuntui, että sekin on parempi kuin, että se hipsii pakoon.
Pabloa ei pahemmin nostanut edes se, että kävin ohjaamassa Suskin vehnäterrieri urosta välillä ja täytyy sanoa, että olipa mukavaa. Bono kisaa kolmosissa ja on vehnäterrieriksi todella nopea (on ylipäätänsä nopea muutenkin) ja osaa hakea esteitä itsenäisesti pienestäkin ohjauksesta. Tuntui todella hyvältä ja tulikin mieleen, että kyllä mulle voisi sopia noinkin nopea koira, ei tarvitse keskittyä himmaamaan vauhtia itseltä vaan pitää kiirettä. Meinaan välillä olen miettinyt, että osaisinko edes ohjata nopeaa koiraa ollenkaan !
Olisi kiva joskus ohjata Bonoa niin, että se otettaisiin viedolle. Olisi varmaan opettavaista.
Otin myös Rommin halliin ja otin myös hieman sillä esteitä, vaikka se ei agilityä saakkaan harrastaa hyppyjen takia. Otin kuitenkin vähän A-estettä, puomia, putkia ja muutamaa mini-luokan hyppyä, josta ohjaus putkeen. Voi sitä Rommelia, koska siitä näki niin täysin kuinka onnessaan se oli. Vihreää puomia mentiin hyvin varmasti ja innolla, mutta taas punainen puomi, joka oli silloin kisoissa tuotti ongelmia, mutta niistä päästiin yli kun mentiin remmissä. Otin noita esteitä tavallaan tottisliikkeiden välissä eli harjoiteltiin seuraamista, takapään käyttöä ja kaukokäskyjä takapalkalla. Sekä tietysti piti ottaa Rommin bravuuri eli kaukokäskyjä pöydällä. Rommin mielestä se taitaa olla paraspaikka minkä se tietää, hassu koira !
Jäähdyttely tehtiin sitten läheisellä pellolla/niityllä lumessa, jotta saatiin kivituhka pois poikien jaloista ja vatsakarvoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti