Eilen tulikin sitten vietettyä puhelimessa Päivin kanssa reippaasti yli tunti keskustellen Rommin tämänhetkisestä jälkitilanteesta ja hieman myös Inkan treenien suuntaviivoista. No toki siinä sitten tuli vaihdeltua muutenkin kuulumisia, kun edellisestä kerrasta oli jo mennyt hieman aikaa.
Olin pohjustanut Päiviä jo muutamalla ylipitkällä sähköposti viestillä, joten hänellä oli kuva siitä mikä nyt mättää, joten saimme sitten ohjeeksi seuraavaa, joka ainakin minun mielestäni on ihan järkeenkäypää.
Päivi sanoikin, että jos sille JK1:n on saanut, niin aivan varmasti saa myös JK2:n. Eikä ne maastot kuulemma paljon siitä vaikeennu, lähinnä jälki pitenee. Toki on itsekkin osallistunut avoimenluokan jäljelle Raisiossa, joka maastonsa puolesta on ollut erittäin haastava ja vaikea. Täytyy vaan huomioida koiran herkkyys ja heikompi taistelutahto sitä kouluttaessa, ei kaikki koirat ole samasta puusta vedettyjä ja täytyy hyväksyä se, että kaikki koirat eivät ole niin voimakkaita.
Tätä asiaa mä arvostan nimenomaan Päivissä, hänellä itsellään on hyvin voimakkaita koiria (Rottwailer) ihan oman rotunsakin sisällä, mutta hän osaa ja haluaa katsoa asian koiran ominaisuuksien vuoksi, eikä heti teilaa koiraa. Muutenkin sanoi, että heidän ryhmässään niin jäljellä, haussa kuin suojelussa koulutetaan koiraa samalla antaumuksella oli tähtäimissä sitten MM-kisat tai koulutustunnus.
Eilen olikin puhetta, että laittelen viestiä kuinka edistymme ja sain muutaman vihjeen sopivista jälkimaastoista, joihin lumi ei ehkä tule niin aikaisin. Rajamäellä Nurmijärvellä oli lunta jo 2 cm eilen, joten sinne ei sitten ainakaan taida kannattaa jälkeä mennä tekemään. Jos säät vielä sallivat niin saattaa olla, että katsotaan vielä kuinka jälki sujuu, mutta viimeistään sitten keväällä palataan asiaan ihan niin, että Päivi pääsee näkemään tilanteen.
ROMMI
Tavoite =>Motivaation kasvattaminen, saada jäljen pää tärkeäksi
- Halu sinne jäljenpäähän saatava niin voimakkaaksi, että voitetaan matkalla olevat esteet
- Poistetaan jäljeltä muut ns. vaikeat asiat, kuten kulmat, janat, kepit, päämääränä vain se jäljenpää, sinne jäljenpäähän sijoitetaan koiralle tärkeä asia, on se sitten ruoka, ihminen tai lelu
- Rommilla kokeilen ensimmäisekisi isoa ruoka-astiaa, jonka hieman upotan maahan, en kuitenkaan kokonaan, niin vaan, että se ei loista joka paikkaan
- Jos maasto pakottaa niin voidaan tehdä kaarrosta ja mikäli on pakko tehdä kulma niin se tehdään luonnolliseen esteeseen, kuten puun, kiven tai kallion eteen, jotta se on mahdollisimman helppo koiralle
- Janakin voidaan tehdä, mutta ei tehdä siitä vaikeaa (esim. muutaman metrin päästä vinosti kohti jälkeä)
- Vähitellen jälkeä pidennetään, mutta ei muuten vaikeuteta
- Namia matkalla ei käytetä, ellei sitten tule esim. jokin paikka johon haluan antaa koiralle palkan, että se siitä selvisi esim. polun jälkeen, tähän syynä se, että palkan saa vaan siitä loppupalkasta, meinaan muuten harjoituksen tavoite katoaa matkalla, koska nyt tehdään sitä mielikuvaa jäljenpäästä, siihen tarkkuuteen/tekniikkaan palataan sitten kun se motivaatio on tarpeeksi vahva, laitetaan esim. muutaman harjoituskerran, vaikka jokaiselle askeleelle kissanruokaa
- En ohjaa koiraa mitenkään, kasvatetaan itsevarmuutta, jäljen on oltava niin helppo, että se pystyy sen selvittämään, itsevarmuus kasvaa kun ei epäonnistu, tuntee itsensä vahvaksi
- Kun koiralla on niin voimakas motivaatio, että se alkaa olla hieman huolimaton ja vauhti alkaa olemaan liian kovaa, voidaan alkaa tekemään hieman lisävaikeutta jälkeen
- Tekniikkaa harjoitellaan vasta kun motivaatio on tarpeeksi voimakas, nyt keskitytään vain motivaation rakentamiseen sinne jäljenpäähän
Tuossa nyt alkuun nämä suunnitelmat homman korjaamiseksi ja ehkä joskus voin ottaa tuohon väliin seuraavanlaisen keppijäljen:
- 100 - 150 m / 6 - 8 keppiä
INKA
- Ilmaisutapa vaihdetaan maahanmenosta tuomiseen eli keskityn nyt talvikauden harjoittelemaan ilmaisua (en kuitenkaan harjoittele lumessa)
- Ensin yritän saada kiinnostumaan ja nostamaan kepin, seuravaksi vaikka heitän ja kannustan tuomaan
- Voin laittaa maahan namia sinne tänne, mutta en saa painostaa ottamaan niitä, annan vain mennä yli nameista sen kummemmin välittämättä
- Inkan jälkeä voin alkaa jo vanhentaa reippaasti eli lisätäänpä aikaa seuraavalla kerralla tuntiin ja sitten katsotaan, että vanhennanko lisää
Vaikuttaa, että Inka paineistuu jäljellä, siihen viittaa tuo, että ei syö nameja matkalta (johtuu myös kusiaisista, joiden takia tuli sitä vaahtoa suusta) ja seisoo kepillä. Inka kuitenkin ilmaisee kepit seisomalla, ei ylitä niitä, joten reagoi keppiin eli tästä on varmaan helppo saada sitten tuomaan kepin, pitää esineiden kantamisesta, joten en usko tästä tulevan ongelmaa. Voi olla, että ilmaisun vaihto vaikuttaa myös sitten itse jäljestämiseen, kun paine helpottuu.
YLEISTÄ
- Päivillä muutenkin on aina tapana, että keskittyy johonkin tiettyyn asiaan harjoituksessa, jos harjoitellaan esim. keppejä niin hän suunnittelee sen harjoituksen sen mukaan, vaikka siellä muutama kulma onkin
- Tarkoittaneen sitä, että kun harjoitellaan vaikeita kulmia, niin sitten keskitytään niihin, eikä esim. vaikeaan janaan tai vastaavaa
- Päivi ehdottikin, että lähden jonkun kaverin kanssa metsään kaksistaan ja piirämme toivomamme jälkikaaviot valmiiksi, jolloin sitten teemme jäljen ohjaajan toivomuksen mukaisesti toisillemme
- Muutenkin tällähetkellä ehkä olisi parempi, että käyn koirani kanssa vain kaksitaan maastossa tai sitten kaverin kanssa, ei liikaa häiriötä ja myöskin minun pitäisi pitäisi suunnitella koirani jälkitreenit itse tarkkaan, kuinka sitä haluan viedä eteenpäin
- Janalle sain myös hyvän vihjeen, josta Päivi kyllä varotteli, että porukka saattaa teilaa kokonaan, mutta mitäpä ei kokeilisi, jos koiralla ei tunnut tarpeeksi intoa janalla olevan eli sanovat tekniikkaa pomppujanaksi. Janalle laitetaan avustaja puuntaakse, siihen kohtaan mihin jälki tehdään ja kun koira laitetaan janalle, pomppii jäljentekijä puuntakaa, koira viedään sitten pois ja odotetaan, että jäljentekijä ehtii maastosta pois ja koiralle ei sitten missään vaiheessa näytetä mihin suuntaan jäljentekijä lähtee. Sen jälkeen viedään koira janalle ja lähetetään muistikuvalla janalle. Tätä harjoitusta ei saa toistaa useaan kertaan eli on tarkkaan valvottava, että koira ei jää siihen "kiinni" eli vain parikertaa. Tästä tosiaan voi tulla sanomista, mutta ainakin Tyynelle on saatu 40 pisteen janat tällätavalla.
- Muistaakseni sain myös Pablolle aikoinaan Päiviltä neuvon, että lähetä Risto tekemään janalta koiran nähden jälkeä ja vie koira pois. Risto vaan olisi silloin saanut jäädä kyykkimään sinne puskan taakse odottamaan, että Pablo olisi hänet löytänyt.
Perjantaina jäi sitten kokonaan tokotreenit väliin kun töiden jälkeen jaksoin viedä vain koirat ulos ja muuten yritin parantaa flunssaa. Lauantain jälkitreenit oli onneksi peruuntuneet lumen takia, mutta olinkin juuri samaan aikaan laittamassa viestiä, että en pääse kun olen kipeä, kun sain viestin Nannalta treenien peruuntumisesta.
Kävin töiden jälkeen koirien kanssa lenkillä pellolla, jossa ne saivat hieman leikkiä vapaana ja sen jälkeen taivallettiin koirapuistoon, kuten edellisenäkin päivänä. Inka ja Rommi jaksoivat siellä viellä leikkiä, mutta Pablo tutki tietysti vain muiden jättämiä hajulänttejä. Oltaisiin saatu lyhytkarvaisesta collie neidosta seuraa, mutta vielä en ainakaan halua kokeilla kuinka Inka tulee vieraiden narttujen kanssa juttuun, pentujen syntymästä on niin vähän aikaa. Hyvin meidän kaikki koirat sitä narttua kohtaan käyttäytyivät, mutta en vielä halua päästä ihan täysin vieraan kanssa leikkimään. Hyvin Inka tuntuu muutenkin suhtautuvan noihin vanhoihin narttukavereihinsa, mutta katsellaan vielä hetki tilannetta ja toivottavasti päästään ensiviikolla Satun koirien kanssa lenkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti