Vielä jaksoi vähän hevosillekin haukkua sen jälkeen, kun niiden taluttajat ihastelivat kuinka kaunis koira Inka on !
Illalla pieni tyttö makoili niin tyytyväisenä selällään omassa pedissään ja muita oireita ei ollut, kuin ne vanhuuden vaivat, jotka olivat kyllä jo ennustaneet minulle, että yhteistä aikaa ei ole enää paljoa, mutta näin en odottanut sen kuitenkaan tulevan.
Aamulla Inka oksensi vähän, mutta aamulenkillä oli ihan reippaasti mukana ja kiinnostunut ympäristöstään. Kotona muutaman kerran oksensi vähän, mutta ei vaikuttanut sen jälkeen mitenkään huonovointiselta. Oletin vähän, että kun aamulla ruoka ei maistunut niin Inkalla oli ehkä vatsa hieman sekaisin, että siitä tokenisi. Kävimme vaan kaupassa Itäkeskuksessa ja kotiin palattua olikin sitten tilanne vakava, meinaan Inka ulosti verta ja tie kulki Viikkiin pieneläinklinikalle, jossa meidät otettiin ohi jonon Inkan korkean sykkeen vuoksi ja alkavan sokin.
Jos olisi lähdetty yrittämään hoitaa niin Inkan tapauksessa olisi joutunut olemaan ympärivuorokautisesti viitisen päivää arviolta eläinsairaalassa tehohoidossa ja olisiko hoito sitten onnistunut, yleensä toipuminen ajoissa aloitetussa hoidossa on toiveikasta, mutta Inkan ikä huomioiden päädyin siihen, että nyt Inka pääsee kivuistaan, takajalkojen asentotunto oli niin heikko ja selvästi oli alkanut olemaan levottomampi, jonka vuoksi olin alkanut sille antamaan kipulääkettä. Jäykkyys alkoi olla jo sellaista, että istumaan ja makaamaan meno oli vaikeaa, joten oli aika päästää irti !
Olin viimeiseen asti Inkan luonna, pitäen Inkaa sylissä, kunnes hän oli poissa. Minun kaunis Inka aivan kuin olisi nukahtanut rauhallisesti syliini. Niin rakas, niin kultainen Inka, oma sininen unelmani, ikävä on kamala, mutta sait pitkän elämän 13 vuotta 4 kuukautta ja 22 päivää !
En unohda sinua ikinä rakas pieni Inka <3 !
FIN TVA TK1 TK2 TK4 BH RTK1 RTK2 Pettydude's First Prize 03.08.2005 - 25.11.2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti