Toivon blogi on viettänyt hiljaiseloa jonkin aikaa, mutta onneksi Toivo kuitenkin ei ole joutunut kokemaan samaa vaan on viettänyt pentumaista eloa täällä ihan mukavasti miesystäväni Jukan hoivissa.
Itse valitettavasti jouduin viikko sitten akuutin vatsakivun takia Husiin Meilahteen kirurgianpäivystysosastolle ja sairaalassa vierähti peräti viisi päivää. Sairaalaan päivystyksestä menikin sitten se päivä ja vasta aika myöhään pääsin ultrattavaksi ja sapesta löytyi sappikiviä ja seinämä oli paksuuntunut, joten sitten kaiken kukkuraksi kakun päälle siellä oli sappitulehduskin. Minut siirettiin sen jälkeen aika äkkiä päivystysvuodeosastolle ja lupailtiin tähystysleikkausta jo sille illalle tai seuraavalle aamulle.
No ilmeisesti olin sitten aika kiireellinen, koska pääsin samana iltana leikkaussaliin, mutta leikkaus toki loppui vasta perjantain puolella ja neljän aikaan aamulla siirrettiin heräämöstä osastolle. Heroäämössä kävi kylläkin anestaasialääkäri kertomassa ikäviä uutisia, että turvallisuussyistä tähystys oli jouduttu muuttamaan avoleikkaukseksi ja haava on nyt hiukan pidempi....... juu hiukan :( meinaan muutaman sentin sijaan noin 30 cm pitkä haava, joka lähtee tosta kylkiluiden välistä tonne kylkeen alas viistosti). On mulla huono tuuri kuin noin muutama prosentti on näitä avoleikkauksia. Toipuminen kestää nyt sitten useampia viikkoja ennenkuin on työkuntoinen ja 6 viikkoa pitäisi varoa tuota vatsalihasten käyttöä eli kyljeltään ylös sängystä. Ei kait tämä toipuminen olisi ollut näin rankkaa, ellei sitä tähystyksessä laitettua hiilidioksidia olisi kertynyt näin paljon siihen vatsaan ja toisekseen sain myös dreenistä aivan karseat kivut.
Kotiin pääsin maanantaina ja siinä hetken ehdin Inkaa hellitellä, kunnes isä tuli hakemaan Inkan hoitoon Pablon seuraksi. Nyt sitten Inkakin ehti nähdä, että palasin kotiin. Toivo innostui mun paluusta sen verran, että pissaa lirautteli sitten ihan minne sattui ja kokoajan niin, että Jukan siivotessa sotkuja ja sadatellessa en voinut olla nauramatta ja voi apua, että se sattuu ja myöskin niiden uloslähtö ja ruokinta episodit oli hulvattomia. Toinen ongelma on ollut se, että mulla oli se helkkarin kuiva hakkaava yskä jälkitautina flunssassa ja kun lisäksi nukutuksesta nousee limaa, jota pitää yksiä pois käyttäen apuna sellaista puhalluspulloa niin mun vatsa haavoineen on välillä sellaisessa kipukrampissa, että oksat pois.
No se minusta ja palataan Toivoon. Itseäni harmittaa vietävästi, että olen menettänyt hyvää aikaa Toivon tärkeimmästä kaudesta ja vieläkään en pysty vähään aikaan itse ulkoiluttaan Toivoa ja myöskään en pysty nostamaan Toivoa autoon tai nostamaan ylipäätänsä mitään. Olen sitten kyllä jalkapalloa pelannut Toivon kanssa takapihalla. Lenkit valitettavasti joudun tekemään yksin ja Toivo on kotona, mutta eipä mun lenkit montaa sataa metriä vielä ole. Onneksi Jukka on sitkeästi vienyt Toivoa kolme kertaa päivässä ulos, kaksi pissatusta kylläkin ja yhden lenkin tuolla metsässä, josta puhuu kiipeilylenkkinä. Onneksi kaverit on myös lupautuneet viemään Toivoa ulos ja kummityttö Noora kävi Kelpie Maisan kanssa viemässä Toivon lenkille ja eipä poika yhtään epäröinyt. Ikkunasta kun katoin niin häntä pystyssä se kipitti Nooran takana mitä kintuistaan pääsi ja Maisaa ei ihmetellyt yhtään. Huomenna lauantaina olisi sitten vuorossa retki flatti tyttö Lahjan tai flatti Lumon kanssa samanlainen retki. Mutkaton tyyppi tuo jätkä !
Takapihalla Toivo vinguttaa Rommin vanhoja palloja minkä kerkii ja ilokseni myös 10 metrin päässä olevassa lipputangossa oleva lippu sai huomioita osakseen, eikä sitä pelätty, vaikka ääntä pitikin aika lailla tuulessa.
Jos tästä mun sairaalareissusta mitään iloa on niin ainakin Jukka on selvästi ihastuneempi pieneen Toivoon, vaikka sadattelee sitä kusilinkoksi ja paskatykiksi ;). Tyyppi, joka ei ole koiraihminen ja josta tuskin koskaan sellaista tulee on sinnitellyt täällä viisi päivää hoidellen Inkaa ja pientä koiranpentua niin täytyy sanoa, että nostan hattua. Nytkin on mukisematta hoitanut ulkoiluttamisen, ruokkinut ja hellii Toivoa niiden sadatteluiden saattamana selvästi ihastuneena pieneen poikaan. Mun harmiksi taas sitten Toivo ei enää edes pahemmin mua näe, kun Jukka tulee vaan illallakin kömpii sohvaan hirveillä ponnisteluilla päästäkseen Jukan viereen ja painaa pään syliin <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti