Aamulla kävin koirien kanssa autolla Viikissä lenkillä ja hain sitten Katin ja Geenan Viikistä samalla. Heitettiin Pablo ja Inka kotiin ennenkuin lähdettiin Sahaajankadulle treeneihin.
Marjaana ja Samu oli paikalla jo ja kertoivat iloisia uutisia. Heille mahdollisesti on tulossa uusi perheenjäsen 9 viikon kuluttua. Paljon Onnea heille, eihän se Tuimaa korvaa, mutta tuo taas vähän iloa näiden surujen keskelle !
*****
Olin suunnitellut Rommin treenit seuraavasti:
- Vauhtinouto
- Eteenmenon maahanmeno
- Luoksetulo
Valitettavasti tulin sitten tuohon lisänneeksi vielä näyttöruudun, kun Kati rakensi ruudun sivurajoineen ja alkoin niin kutkuttaa kivasti (eilen tosiaan kirosin tuota asiaa, mutta nyt sunnuntaina, jolloin kirjoitan tätä blogia, en ole enää niin tyytymätön tuohon, että menin ottamaan ruutua).
Lähinnä mua harmitti Rommin haukkumiseen puuttumisen takia tapahtunut vireen lasku ja Rommin joutuessa selvästi jonkinlaiseen ristiriitaan asian kanssa. No asiaa kun on pohtinut, niin toki tuon ymmärtää ja se oli odotettavissakin, mutta eilen se tuntui ikävältä.
Toisekseen olen nyt sellaisessa tilanteessa, että mun pitäisi päättää kokonaan se, että mitä tehdään sen haukuttamisen kanssa eli haukuttamalla vietin nostoa pk-puolelle. Se on toiminut lähiaikoina todella hyvin pk-puolella ja se on haukkunut käskystä ja sen jälkeen suorituksen aikana ollut täysin hiljaa (mutta on huomioitava, että näitä onnistuneita suorituksia ei ole ollut roppakaupalla), mutta viime sunnuntain tokon intensiivipäivä näytti taas, että mihin se voi johtaa (toki on muistettava, että sillä on aina ollut ongelmia skeittaajien kanssa ja se oli tosi väsynyt silloin sunnuntaina eli koko tilanne oli hiukan liikaa) !
Vakavampana ongelmana katson kuitenkin sen torstain paikallaolon haukkumisen. Rommillahan on aina ollut tuon haukkumisen kanssa ongelmia ja ne saatiin aisoihin, mutta täysin hiljaiseksi en sitä ole saanut eli saattaa tarvita muutaman käskyn ennenkuin uskoo.
Talven ongelmat tietysti toivat uuden epävarmuuden, jonka seurauksena haukkuminen taas lisääntyi ja kertoi myös treenikavereille sen mitä olin tarkoittanut sillä, että se oli aikoinaan ongelma. Sain tosiaan nyt kevättä kohden Rommin taas vähän palautumaan ja haukku väheni huomattavasti.
Rommilla tuo käskystä haukkuminen voisi toimia todella loistavasti vietin nostoon, mutta kun on takana kuitenkin tuo epävarmuus, joka ajoittain nostaa päätään paljonkin ja seuraukset voivat sitten olla juuri toiseen suuntaan kun on toivottu. ONKO MAHDOLLISTA SAADA SE AIVAN VARMASTI HILJAISEKSI KUN KÄSKETÄÄN, SE EI OLE 100 % VARMAA ELI TÄSSÄ TÄMÄ ONGELMA, KOKO ASIA VOI LEVITÄ KÄTEEN !
Pahus kun tuo haukutus välillä tuntuu toimivan niin pirun hyvin, joten päätös on todella hankala tehdä !
**********
Palataan nyt sitten lauantain treeneihin.
- VAUHTINOUTO / palkkana jalkapallo / Samu heitti kapulan kauemmas / kaksi hanhea oli kävelyllä kapulan lähettyvillä (Rommi dikkaa ajaa lintuja) / Rommi suoritti noudon hyvin hanhista huolimatta, ainoastaan tuo pieni liinanpätkä aiheutti vähän harmia nostossa / muuten käsittääkseni nouto oli hyvä
- ETEENMENON MAAHANMENO / palkkana jalkapallo / Samu kuljetti Rommia kauemmas ja kiepsautti sen tavallaan itsensä ympäri, käskin maahan silloin kun Rommi ei ollut vielä täysin kääntynyt minua kohden ja toistin käskyä / ekalla kerralla olin vähän myöhässä, mutta muuten ihan hyvin
- NÄYTTÖRUUTU / palkkana pallo / Rommi ei kestä hiljaa sitä, että kyykin ruudussa polvillaan ja läpsin maata / jotenkin tuntuu epäreilulta vaatia olemaan hiljaa silloin kun yritän sitä innostaa ja hetsata, yöks / jouduin viemään sen aina sivummalle makaa ja sieltä kutsua sivulle ja ottaa uudelleen / virehän siinä laski aivan varmasti ja tuli epävarmuutta hommaan / toki se ruutuun meni, mutta innokkuus kärsi
- RUUTU / palkkana pallo / otettiin toisesta suunnasta kaukaa niin, että Samu vei pallon ruudun perälle / laukkaahan se Rommi meni, mutta todella laiskasti ja pallon kohdalla kääntyi minua kohden seisomaan, vaikka kehuin heti ja vapautin / jouduin toistaa vapautuksen ennenkuin toinen saattoi ottaa pallon, pikkuisen leikittiin
- VAUHTILUOKSETULO / jätin Rommin Samulle, Kati ja Marjaana jäi kanssa paikalleen Samun viereen / rauhallisesti kävelin autoille päin pitkän matkan, aivan lopussa kuulin Rommin haukkuvan ja vilkaisin äkkinäisesti Rommia ja käskin hiljaa / sen jälkeen menin vielä muutaman askeleen selkä koiraan päin ja käännyin lopun matkan niin, että peruutin taaksepäin / oli hiljaa / tuli kutsusta lujaa aivan eteen ja tiputin leuanalta pallon palkaksi
**********
Itse en ehtinyt kauaa levätä kotona kun oli jo Inkan kevään ensimmäinen agilitytreeni Ojangossa.
Valitettavasti pelkoni ryhmän suhteen toteutui. Inka on aivan liian edellä muita koiria ja harjoitus oli niin helppo, että se oli aika turhauttavaa. Kouluttaja yritti muokata siitä meille vähän vaikeampaa, mutta silloin siitä tuli taas liian vaikeata, kun Inka ei osaa takaaleikkausta kunnolla.
Ongelman muodostaa myös se, että se on tokon myötä niin orioitunut mun vasemmalle puolelle (enpä ole muistanut asiaa ollenkaan vähään aikaan, voi kevät voi kevät, jeee).
Kouluttaja on sen verran uusi hommassa, että ei sitten osannut vai eikö uskaltanut antaa vinkkejä, joten jouduin sitten aivan itse hoitaa itseni kouluttamisen tuon takaaleikkauksen osalta, että sillee ja onnistuihan se sitten namilla. Toinen harjoitus oli aivan yhtä helppo !
Muut on sillä tasolla, että tehdään 3 - 4 estettä kerralla, kun taas Inkan lähinnä voisi suorittaa 8 - 12 estettä tai kerralla ainakin pulikasta rataa. No ihan hukkaan ei treenit menneet kun kysyin sitten, että käykö hänelle, että me käydään ottamassa välillä esim. kujakeppejä tai muutaman esteen pätkiä naapurikentillä.
Inka on yllättävän hyvässä vedossa, joten ei oikein hyvältä näytä meidän edistymisen suhteen, jos koko homma jää mun ruostuneen osaamisen varalle. Pablon treenit taas on jo niin erilaisia ja sen pohjalle en voi Inkan treeniä rakentaa. Outin ja Anniinan antamia eväitä pitäisi nyt pystyä ammentamaan, mutta pelkään, että jäämme junnaamaan paikoilleen.
Tilanne on tosi surkea. Kouluttaja sanoikin itse meidän ekan radan jälkeen, että pitäiskö meille etsii toista ryhmää, että Inka on niin paljon edellä muita. Kouluttaja on ihan mukava, mutta ymmärrän kyllä, että ei ole hänelle helppoa lähteä neuvomaan oppilasta, jonka kisatausta ja harrastustausta toisella koiralla on niin paljon pidemmällä kuin itsellä.
Ohan lisäksi vaikeaa, kun ryhmä muuten on aika saman tasoinen ja ei taida pahemmin uskaltaa tosiaan mulle ideoitaan tyrkyttää, vaikka yritin kovasti olla niin, että se olisi mahdollista, mutta varmasti ohjauksessa näkyy jo se Pablon kanssa saatu rutiini ja Outin ja Anniinan jättämät harjoitustavat sekä se, että en siedä Inkalta mitään hölmöilyjä, kuten haahuilua tai muuta vastaavaa, ohan sillä jo ikää ja muiden lajien koulutustaustaa, kun ryhmässä on tuollaisia vähän yli vuoden vanhoja koiria, toisekseen mulle oli yllätys, että osa ei ole edes meidän seuran alkeiskurssilaisia vaan käyneet jossain muualla alkeiskurssin ja koulutuksen taso on ollut paljon heikompaa kuin mitä seuraltamme on saanut, siitä suuri kiitos seuralle, että ovat panostaneet alkeiskurssin kouluttajien tasoon, voin todella sanoa, että se oli korkea.
Myöskin mua vähän häiritsee, että koirille käytettiin naksua kolmen esteen radalla yhden esteen suorittamisen jälkeen. Käytän itse kanssa naksua välillä, mutta musta siinä ei ole agilityssä järkeä muuten kuin kontakteja treenatessa. Toisekseen se saattaa häiritä muita koiria, kun joku naksuttaa koko ajan !
Kaikki ryhmät vaan on tupaten täynnä, joten paikkaa ei varmaan löydy !
Ainoaksi vaihtoehdoksi taitaa jäädä, että treenaan Inkan itse kisakuntoon ja kisaan sen kanssa ja yrittäisin sitä kautta saada sille ryhmäpaikan, jos jostain vapautuu. Se vaan ei ihan oikeasti ole kovin hyvä vaihtoehto, meinaan tiedän jo itse, että mä tarviin kouluttajaa ja hyvää sellaista. Kaikenlisäksi Inka alkaa syttyä lajiin, vaikka alkuun se ei siltä vaikuttanutkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti