TOIVON JA TARMON TREENI- JA ELÄMÄNMENO BLOGI ;)
Tänään Inka ja Pablo pääsivät tutustumaan kaverin 5 kk:n vanhaan Japaninpystykorva narttupentuun "Minjaan" !
Kävimme pienellä lenkillä ja reippaasti Minja jaksoi olla mukana. Kovin olivat koirat innoissaan toisistaan, varsinkin Pablo Minjasta. Sekin sitten selittyi seuraavana päivänä, kun Virpi soitti, että Minjalla alkoi juoksu, hu hu 5 kk:n ikäisenä jo !
Pk-ryhmän kanssa kokoonnuttiin Pihlajamäessä parkkipaikalla. Rommin vuoro tänään oli viimeisenä.
Harjoitusohjelmassa oli seuraavia liikkeitä:
Hieman myös leikkiä pallolla ja haukuttamista, haukkui helpommin, mutta muuten hieman huonossa vireessä ja saattoi huomata ylimääräisen haukkumisen lisääntymistä.
***
Treenien jälkeen Rommi ja Geena pääsi yhteislenkille. Valitettavasti joutuivat lenkkeilemään remmissä, mutta hyvin näyttävät tulevan juttuun, luottavat toisiinsa jo paremmin.
Illalla olikin sitten Purinalla taas agilityä ja matkaan pääsi vain Rommi poika. Hyvin jätkä selviytyi niin radasta kuin tekniikkatreeneistä. Valitettavasti kuitenkin Rommi sai jonkinlaisen kammon puomia kohtaan (se sama puomi kuin kisoissa).
Ehti suorittaa puomin vauhdikkaasti jo kolme kertaa ennenkuin tuli ongelmia. Kesken puomin alkoi epäröimään ja puomi hieman "tärisi", jolloin toinen jalka lipesi. Nappasin äkkiä syliin, kun meinasi tippua. Sen jälkeen ei mennyt nousulankkua ylös asti, vaikka kuinka rohkaisin, joten harjoitelimme vain rauhallista ja paineetonta oloa kontaktipinnalla.
Vuoron päätyttyä kätiin läheisellä pellolla Rommin kanssa ja siitä sitten kotiin.
Pablo jäi Riston hoiviin lepäämään, kun me Inkan ja Rommin kanssa lähdettiin Heurekalle treeneihin. En ottanut Pabloa mukaan myöskään sen takia, että treenien jälkeen ajattelin mennä Sipooseen lenkille ja kävimme perjantaina töiden jälkeen koko porukalla samassa paikassa lenkillä ja selvästi mielestäni Pablo alkoi väsyä, vaikka valitsin lyhyimmän reitin.
Pia olikin jo paikalla ja samaan syssyyn Pian kaveri Tiinakin tuli paikalle kolmen mali uroksensa kanssa. Pia ei varottanut etukäteen yhtään, mutta näin saimme hyvää häiriötä niin Inkalle kuin Rommille, kun Tiinan malinoisuros oli siinä lähellä koko meidän harjoituksen ajan. Tiina vaikutti helposti lähestttävältä ja ihan mukavalta ihmiseltä.
Sain myös täyskäännökseen Tiinalta neuvoa ja antoi kommentillaan ihan hyvän huomion, jota aikaisemmin en itse edes ole tajunnut tai kukaan sanonut. Lisäksi tähän vaikuttaa myös lukemani Tie Tottelevaisuuteen kirjan neuvo. Eli mun toinen jalka jää liiaksi taakse ja koira joutuu sen kiertämään, tulee turhaa väljyyttä. Toki, jos Rommi olisi oikein nopea ja sähäkkä käyttömali niin mun jalasta tuskin haittaa olisi, mutta kun ei ole niin tässä ihan hyvä pointti.
Paikalla oli ihan hirveästi häiriötä, autoja tuli kokoajan. Lapsia lähes jokaisessa autossa ja niitä miehiä kanssa. Itse olin hieman hermona ja se näkyi hieman koiran säheltämisenä perusasennoissa. Rommi kuitenkaan ei kuulemma kiinnittänyt mitään huomiota muihin kuin minuun. Ihan treenien lopussa katseli ihan hiljaisena ja tarkkaavaisen autosta kun ohituskoululaiset tai mitä ne nyt oli, harjoittelivat meidän edessä (auton luukku auki).
Tiinaan suhtautui hyvin ja oikeastaan noin avoin ei ole koskaan ollut kenellekkään ensitapaamisella pitkään aikaan. Tiina sai jopa Inkan ja Rommin pienellä ärsytyksellä haukkumaan käskystä. Välillä tuntuu, että Inka on joissain asioissa aika älykäs kun siltä vaan vaaditaan, sen huomaa, kun sillä lamppu syttyy.
Inka olisi saanut myös leikkiä Tiinan nuoremman uroksen kanssa, mutta ei siitä mitään tullut. Meidän Inka on rasisti ja kiukkuinen akka, vähän näkyi myös epävarmuutta eli ei tykännyt innokkaasta kosijasta. Sulon kanssa kyllä oltiin ihan sopuisia, mutta kunnon leikkiä ei saatu aikaiseksi. Inka oli myös hyvin hämillään kun Pia ja Tiina heittivät sille lunta, jotta olisi ottanut kopin, vähän oli sen näkönen, että mitäs te mua pommitatte, voi pientä, pari onnetonta yritystä teki saadakseen lunta suuhun ja kovasti tytöt kehui.
No itse treeneihin:
Rommi
- Paikallaolo avo / Rommi, Sulo ja Eps / Tiina jäi näkyville ja Pia sekä minä piilossa / Rommi meni maahan vasta toisella käskyllä / hyvin pysyi, ei näyttänyt kovin levottomalta, mutta olisi voinut olla paremmin ryhdissä
Inka
Leikkiminen sujui jo paremmin häiriöstä huolimatta ja suuntaus oli ihan hyvä.
*****
Kävimme treenien jäkeen tosiaan siellä Sipoossa lenkillä ja tehtiin nyt pidempi lenkki kun Risto hoiti Pablon lenkityksen.
Kävimme Tamaralla torstaina fysioterapiassa ja kuten arvelin siellä oli lavan alueella syvällä revähdys. Pablo oli kuitenkin ihan hyvässä kunnossa muuten, lihaksisto kevyttä, mutta tasapainossa ja sitä on siellä missä pitääkin sekä elastisuus ihan hyvä. Joten nyt vaan pidetään sairaslomaa pari viikkoa agilitystä.
Päätin samalla jättää seuraavat agiliykisat väliin, koska haluan saada myös mielialan nousemaan harjoituksissa ennenkuin lähdetään kisaamaan.
Tänään lenkkeiltiin koko lauman kanssa Tuusulassa ja mukana matkassa oli Satu nahkatyttöjen kanssa. Voi kun teki taas koirille hyvää nähdä kaverit ja Rommi sai painaa täysin ilman mitään paineita aivan kuten halusi.
Matkalla törmättiin vielä Liisaan ja hänen nahkoihinsa. Harmi vaan kun Liisan uros ja meidän pojat eivät oikein vapaana pysty lenkkiä kiertämään yhdessä. Oli niin tyhmän tuntuista kun toinen joutuu menemään toiseen suuntaan. No tälläistä tämä on, vaikka mitään murinoita ei koirien kesken vaihdettukkaan.
****
Treenirintamalla ei ole tehty muutakuin harjoiteltu omalla pihalla Inkan kanssa Suksin ohjeiden mukaan ja poikien kanssa jotain pientä siinä sivussa kanssa.
Omalta eläinlääkäriltä soitettiin eilen, että Inkalla on kuitenkin viljelystä löytynyt virtsatulehdus, joten saimme 10 päivän antibioottikuurin.
Kävimme tänään myös lenkillä koko porukan voimin tuolla Vantaan joen ympäristössä. Harmillista, että vain yhdessä kohtaa pystyin päästämään koirat pellolle kirmaamaan, muuten täytyi huomioida hiihtäjät ja muut koiran ulkoiluttajat sekä hevoset.
Tänään oltiin Rommin kanssa Petikossa Maneesissa treenaamassa pk-ryhmän kanssa. Alkuun viritimme kentälle kehänauhan etureunaan ja Ruudun sekä viritimme videokameran käyttöön tai siis Marjaana ja Samu viritti kameran. Tämä oli meille ensimmäinen kuvaaminen tottistreeneissä.
Maneesissa oli aika lailla hevosen lantaa (lue paskaa) ja hienoisesti alkuun haju oli kovin voimakas. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka koiramme reagoivat. Rommi on kerran aikaisemmin ollut maneesissa (v. 2007) ja silloin hajut häiritivät kovasti. Silloin olimme Scy:n pk-toimikunnan järjestämällä tehotottispäivällä Vierumäellä. Koskensalon Marko laittoi meidät harjoittelemaan seuraamista niin, että mulla oli käsi koukoussa ja nyrkki lähellä olkapäätä ja nami kädessä sekä suurimman osan ajasta hän opetti meitä leikkimään tai sanotaanko, että piti ohjaajan liikkeessä niin, että ohjaajan jalat oli täysin muussia 
Kun otin Rommin autosta niin se oli hiukan hermostunut. Sen näkee siitä, että se taas haukkuu. Tämä kun oltiin niin hyvin saatu karsittua. Johtunee arjen konflikteista, joten en ole siitä vielä kauhean huolissaan. Se saadaan kyllä pois !
Ihan ensimmäiseksi otimme paikallaolon Geenan ja Rommin kanssa. Samu toimi liikkeenohjaajana ja tarkisti myös Rommin ns. pallit. Rommi hieman vajosi ennen maahan käskyä, joten tavallaan näyttää kun olisi ennakoinut tai vajonnut maahan. No siihen puututaan myöhemmin ja taisi hajut vähän kiinnostaa. Nyt harjoituksen tavoitteena oli kestää minun poistuminen maneesista. Kävin kerran palkkaamassa, mutta muuten oli erittäin hyvin ja nousi istumaan perusasentoon ihan hyvin.
Rommi oli ensimmäisenä vuorossa yksilöharjoitukseen, jonka aloitimme lyhyellä seuraamisella. Kati toimi meille liikkeenohjaajana koko harjoituksen ajan. Hieman Rommi poikitti vahvasti, johtuu ilmeisesti siitä, että minä torvi olen viikon lenkeillä harjoittanut sitä palkkaamista oikealla kädellä namilla, kun on pitänyt ihmisiä tai koiria ohittaessa kontaktin minussa. Muuten videolta katsottaessa olin erittäin positiivisesti yllättynyt miten hyvältä seuraaminen näytti, kontakti pysyi hyvin, lukuunottamatta toisen käännöksen jälkeen. Muut huomioivat, että kyttäsi mun vasenta kättä eli sen vuoksi kontakti herpaantui. Videolta paljastui myös muutama hyvä seikka ohjaajasta, joka kerrankin katsoi eteensä ja piti vasemman käden oikeassa asennossa, olisikohan ollut käsi siteessä helpompaa tönköttää sitä kropasta irti 
Luoksetulon pysäytys sujui mielestäni ihan hienosti, pysähtyi nopeasti ja oli tarkkaavainen, paska ei häirinnyt ja kokoajan liikkeiden välissäkin hyvin iloinen ja ohjaajakin näytti ihan nauttivan tilanteesta, kun katsoi videolta.
Noudossa piru parka pääsi varastamaan. Tuon kun Suski näkisi niin voi voi, että tulisi sanomista. No uusinta yritys oli aikas hieno, olin suu messingillä pitkään. Jätkä malttoi odottaa käskyä hyvin, vauhti kapulalle hyvä, ehkä hieman paremmin olisi voinut ottaa kapulan, mutta otti sieltä paskan keskeltä kuitenkin yhtään epäröimättä ja ote ei ollut mitenkään huono, palautti laukalla ja hyvin eteen. Sivulle ehkä aavistuksen voisi tulla suorempaan, jos muistan oikein, täytyy vielä tarkistaa videolta, kun joskus saan sen.
Kaukokäskyt otin kisamatkaa lähempään, mutta ei se kovin paljoa lyhyempi matka ollut. Hyvin nousi ja ilme erinomainen koko ajan. Hieman katseli liikkeenohjaajaa jokaisella kerralla kun antoi käsimerkin, liikkeenohjaaja seisoi koiran sivulla, ei takana.
Loppuun otin sitten ruutuun lähetyksen, vauhti tyypillistä Rommia ja vapautus ruudusta luokse. Tosi hieno koira, aivan mahtava fiilis !
Treenien jälkeen ajoimme Keravalle Marjaanalle ja Samulle katsomaan tottistreenit videolta. Paljon tietysti oli virheitä, mutta pidin kovasti Rommin vireestä ja iloisesta ilmeestä koko harjoituksen ajan.
Rommi pääsi myös sisälle taloon ja käymään pihamaalla. Käyttäytyi oikein malitillisesti, vaikka kuulikin perheen omat koirat ja Geenakin oli samassa tilassa. Alkuun Rommi oli portin takana keittiössä, mutta vähitellen Geenan kanssa samassa tilassa. Pyrimme toki, ettei synny mitään mustasukkaisuus kohtauksia kahden kuumakallen kesken, vaikka toinen tyttö onkin. Rommikin pääsi kunnolla tutustumaan Samuun ja Marjaanaan samalla. Voi vitsi, että se osaa olla liikkis, sopi niin hyvin kalustukseen, että Marjaana sanoi, että täytyykö heidänkin hankkia tuollainen pehkoliini tänne, kun sopii niin hyvin, he heee !
*****
Illalla vielä Pablon ja Rommin kanssa Purinalle agilityyn. Pablo oli kovin nihkeä ja jäi paljon jälkeen. Pyysinkin Susannaa katsomaan Pablon hyppyä ja todettiin, että se käy puoliteholla ja arastaa hyppäämistä. Esteet olivat nyt maxi korkeudella, vähitellen tuo epämukavuus näkyi sitten muutenkin eli kun Susanna yritti näyttää minulle miten hyppää, niin ei suostunut liikkumaan ollenkaan ja alkoi sitten muutenkin paineistua, joten vein Pablon autoon. Ennen kotiin lähtöä tehtiin parin esteen sellainen pieni iloinen juttu, ettei koiran mieliala jäisi niin negatiiviseksi.
Rommi vuorostaan oli ihan onnessaan. Jopa rata meni erinomaisesti ja tekniikkapuolella treenattiin keppeille sisääntuloa, rengasta, puomia ja pussia. Renkaan kummallakin puolella edessä ja takana oli hyppy ja harjoittelin niin, että juoksin vierellä sekä jätin Rommin sinne toisen esteen taakse ja vedin renkaan läpi niin, että olin itse sen toisen hypyn takana.
Samalla radalla oli 2 - 3 muuta koiraa, mutta niihin Rommi ei kiinnittänyt mitään huomiota. Oli hyvin keskittynyt koko hommaan.
*****
Muuten viikonloppu lähinnä meni usean lenkin tiimoilla, kun vein Rommia suurimmaksi osaksi aikaa yksin ulos. Remmilenkit sujuivat oikein mallikkaasti kun liikuimme muualla kuin omalla reviirillämme.
