02.10.2010 tokoa Malminkartanossa

No huh, siitä on sitten aikaa kun viimeksi olen blogiin mitään kirjannut. Kaikennäköistä ollaan kuitenkin puuhattu ja Paimiossakin käytiin collieyhdistyksen tokoleirillä heinäkuun alussa Rommin kanssa. Kesä meni lähinnä vaan levätessä kun oli niin kuumaa ja vasta heinäkuun lopulla innostuttiin käymään uimassa. Inkalla oli heinäkuun ajan juoksua ja Pablo oli suurimman osan aikaa isällä mökillä, joten kesän agilityt oli aika vähissä, ainoastaan minä itse olin mukana SM-kisoissa työntekijänä.

Rommi keväällä kisasi nejä tokokisaa voittajasta, joista kahdesta ykköstulos. Inkakin starttasi voittajassa syyskuussa kun Rommi sairastui ja selvittiin ihan kiitettävästi muutamasta kämmistä huolimatta, olihan kisaan vaan viikko aikaa valmistautua kahden kuukauden tokotreenitauon jälkeen, ainoastaan ruutua oltiin otettu jo elokuussa . Paria viikkoa aiemmin käytiin Hämeenlinnassa Inkan kanssa suorittamassa BH-koe, joka tälläkertaa sujui ilman kommelluksia, vire ei ehkä ollut parhaimillaan, mutta ihan mukiinmenevä suoritus (kesän kuumuus ja bh-kokeeseen valmistumien syynä tokon treenaamisen taukoon).

Bh -kokeessa inkan seuraamisen vire olisi voinut olla korkeampi ja henkilöryhmässä tarkkaavaisempi, mutta pysähdykset sujuivat ihan kivasti ja täyskäännökset menivät ilman ongelmia ja valokuvista sitten näkyi, että ei se hullummalta lopulta näyttänyt . Liikkeestä istuminen ja maahanmeno varmoja sekä iloinen luoksetulo, kylläkin tokontyyliin suoraan sivulle... osasin kyllä sitä aavistaa, vaikka treeneissä tuli hyvin ensin eteen. Kaupunkiosuus meni sitten ilman minkäänlaista ongelmaa.

Pablon kanssa käytiin elokuun lopulla yhdet agilitykisat Vantaalla, joista ihan kivat radat. Ekalta radalta tuli radalta puomilta femma, muuten ihan sujuvasti ja päästiin ihanneaikaan. Toisella radalla puhdasrata, mutta emme ehtineet ihanneaikaan, tuli liikaa 1,44 sekunttia.

 

Syksyä on varjostanut Rommin loukkaantuminen, pikkumiehellä on ollut lantion ja selän alueella kireyttä ja kovin kipeä tuntuu olevan, venytteyä ei ole esiintynyt pitkiin aikoihin, laukkaaminen tuottaa kipua ja treenitilanteissa on saanut kipukohtauksia. Autoon ja sänkyyn hyppääminen onnistuu, mutta ponnistuspaikan etsintää aivan erilailla kuin normaalisti ja vaati su kulman hypylle. Todenäköisesti jonkinlainen traumaperäinen tapahtuma, törmääminen tai vastaava. Itse en osaa sanoa, mutta voi toki olla, että asiaan on vaikuttanut monet seikat, kuten uiminen, hypyssä mahdollisesti venähdys tai vastaava, kaatuminen leikkimisessä tai törmääminen, leikkivät aika rajusti Inkan kanssa, mutta mahdoton sanoa mistä johtuu. Ajankohdan kuitenkin suurinpiirtein tiedän milloin kaikki alkoi, mutta oikeastaan vasta 2 - 3 viikkoa ensimmäisestä oireilusta alkoi todelliset ongelmat/kivut. Ensimmäinen kipukohtaus kesti noin 15 - 20 minuuttia ja sen jälkeen ei ollut minkäänlaisia oireita. Toisaalta jonkin aikaa pitkillä remmilenkeillä oli tapahtunut sellaisia "väsähtämis" kohtauksia, joista voidaan päätellä, että jotain kipua on saattanut olla aiemminkin tai sitten ne johtui helteestä.

Tilasin Rommille välittömästi osteopaatin ja kolmen viikon odottelun jälkeen siellä päästiin käymään, seuraavan kerran mennään neljän viikon kuluttua edellisestä hoidosta. Myös homeopaattisia lääkkeitä tullaan ottamaan kipulääkkeiden ohella. Tänään aamulla ilokseni Rommi pitkästä aikaa venytti etupäätäänsä ja jopa kerran pikkuisen takalistoaan, joka ilmeisesti kuitenkaan ei tuntunut hirveän mukavalta. Nyt torstaina ja perjantaina Rommi sai myös hieman olla vapaana, torstaina pellolla ja eilen sitten metsälenkillä. Oltiin peräti puolitoistatuntia, mutta välillä levättiin kalliolla Viikin peltoja tuijotellen, jotta Rommi saisi hetken levätä.

 

**********

Tänään Inka pääsi osallistumaan Malminkartanon sirkuskentällä Scy:n tokojaoston tokokoulutukseen, jossa meitä oli kouluttamassa meille jo ennestään tuttu Angelica Leiman, jonka oppien perusteella ollaan aikalailla edetty. Inkalla oli päivän aikana 2 x 23 minuuttia aikaa treenata.

Ensimmäisellä kierroksella Inkan ohjelmassa oli ohjattu nouto ja tarkoituksena sen lisäksi oli, että olisin ottanut merkkiä, mutta itseasiassa ohjatun jälkeen tuli vaan keskusteltua Ansun kanssa kuinka voin hillitä Inkan ääntelyä.

Ohjattunouto:

• Inka laitettiin merkille siihen asentoon mihin halusin (eli täysin merkin taakse suoraan) ja vein itse kapulan suoraan sivulle noin viiden metrin päähän (matkan ei tarvi olla niinkään pitkä), sen jälkeen kävelin noin viisi metriä Inkan eteen, josta käsimerkillä lähetin "hae" käskyllä ja loppu ns. vauhtinoutona / huom ! Tässä huomioitu, että Inkalle on ennestään opetettu suuntia palloilla / toimi hyvin Inkalla, joten sama juttu toiseen suuntaan


• Sen jälkeen homma samoin, mutta vein kapulan kaarteella noin metrin taaksepäin vaakatasosta ja sama juttu / hieman ensin meni ohi, mutta aktiivisesti toimien nappasi kapulan heti kun sen huomasi / vapautin lennossa patukalle eli tehdään tavallaan vauhtinoutona


• Vaikeutimme sitten hommaa, koska Inka oli niin hyvin mukana, nyt otettiin liikkuri mukaan, joka vei ensin oman samaan kohtaan kuin aiemmin (huom. kaarre viennissä) ja sen jälkeen vei kaksi muuta kapulaa, ne laitetaan vähän normaalia lähemmäksi toisiaan, mutta kuitenkin taaemmas lähelle normaalia paikkaa . Kun kapuloita viedään, annoin koiran seistä ja pidin pannasta, paikka aikalähellä normaalia lähetyskohtaa. Tässä vaiheessa Inka haukkui, jolloin hieman käskin sitä keskittymään. Tämän jälkeen vein Inkan itse merkille ja kävin näyttämässä sille kaarteella vielä sen haettavan kapulan ja palasin muutaman metrin päähän Inkan eteen lähettämään / oikein näppärä likka taas

Yleisesti ääntelystä:

• Koskaan ei saa päästä merkiltä suorittamaan, ennenkuin on hiljaa


• Harjoittelen hiljaa oloa palkkauksen aikana eli peruutan ja hihkun kädet ylhäällä esim. "hieno tyttö" ja kun pysyy hiljaa niin palkkaan pallolla / Huom ! puutun haukkumiseen ja kun on hiljaa niin saa sen palkan


• Opetetaan makaamaan hiljaa kun pitää odottaa vuoroaan / haukku tai ininä, kumpuaa palkan odottelusta, komentelusta ja opitusta tavasta (pallolla haukkuilmaisu, joka leviää nyt muuallekkin), ei niinkään siitä, että se ei osaisi olla hiljaa, Ansu sanoi, että se ei vaikuta sellaiselta koiralta, joka "oikeesti" vuotaa, huoh... niinpä !


• Ansu oli aikalailla samaa mieltä, että lelun kanssa treenataan sitä hiljaa oloa (mahdollisesti opetetaan hiljaa sana) ja mielellään erikseen, että ei luoksetulon yhteydessä, alkuun voi tehdä myös ihan erillään treeneistä (tämä on se mitä olen itse kaavaillut ja tuntui hyvältä, että ajatus ei ole huono, olen todennut, että Inkaa namit rauhoittaa, mutta tilanne ei korjaannu kisoihin, vire nousee itsestään liikaa varsinkin noudoissa)


• Inkalle myös sellaista treeniä, että noudoissa, ruutuun lähetyksessä yms. lähdenkin seurauttamaan täyskäännöksen tapaan toiseen suuntaan ja kun se oikeasti keskittyy niin lähetän sen noutamaan tai ruutuun, mutta silloin on huolehdittava, että viretila ja kesittyminen on oikeasti hyvä..... voi lähettää suoraan tai ottaa perusasennon ja  tarkistaa, että on rauhallinen

Lounastauon jälkeen oli taas uusi kierros ja tälläkertaa pureuduttiin suullisesti merkkiin, käytännössä tunnarin häiriönkestoon ja palautuksen ongelmiin sekä ruutuun ohjaamiseen.

 

• Merkki / ei ehditty tehdä, mutta ideana käyttää esim. lelua siellä merkin takana / määritellä se paikka mihin koiran haluaa


• Tunnari / Inkan viimeaikojen ongelma on ollut ihmiset siellä kapuloiden lähellä, aiheuttaa kapulan tiputtamisen ja epävarmuuden tuomiseen / aloitimme niin, että tehtiin kisamaisesti, takana oli ihmisjoukko ja yksi koira, kapuloiden lähellä ns. liikkuri ja tuomari / kumpaakaan hoidettavaa ongelmaa ei esiintynyt, mutta sen sijaan uusi ongelma... maisteli vääriä, mutta ei nostanut..... toi sitten oman / TEHTIIN KISAMAISESTI, PAITSI TULIN KAPULOIDEN ETEEN PYSÄYTTÄMÄÄN, NO INKAPA EI MUSTA VÄLITTÄNYT VAAN PONKAS KAPULOILLE SUORAAN.... TOI OMAN


• Tunnari uudelleen, mutta nyt menin eteen kyykkyyn ja annoin muutaman namin, jonka jälkeen vasta käsky etsimään omaa.... no nyt meni pakka sekaisin ja Inka toi jopa mulle väärän, otin pois ja totesin, ettei se ole kyllä oma ja käskin hakemaan oman.... no löytyihän se sieltä, mutta maisteli muita.... APUA, ei ole vääriä tarjonnut, huoh ! Tästä ei kuitenkaan kannata ottaa mitään stressiä tässä vaiheessa, treenitavan muutos vähän todennäköisesti sekotti ja tässä haetaan nyt RAUHAA SIIHEN VIERELLÄ OLOON JA TUNNAREILLE LÄHTÖÖN


• Tunnari edelleen, vaihdettiin paikkaa..... kisamainen lähetyksellä, annoin muutamia nameja kun kapulat laitettiin, seurauksella, että Inkan keskittyminen vähän heikohko, lähti kyllä ekalla, mutta mietti hetken ja teki jännän kaarroksen, oli käytännössä hiukka pihalla..... napsi väärää, mutta toi oman.... EI MITÄÄN EPÄRÖINTIÄ PALAUTUKSESSA, ILOISESTI LAUKALLA, JUST JUST......... NO EIKÖHÄN TÄÄ TÄSTÄ PALAUDU, ANSU sanoi, että mun ei vielä kannata aloittaa ns. napsimiseen poistavia harjoituksia (tarkoittaa mulla metsässä about 20 kapulaa ja vieretä lähetys), kannattaa nyt katsoa vaan seuraavissa treeneissä, että korjaantuuko kun ei mene hämilleen uudesta tavasta, jos näkyy esim. epävarmuutta palautuksessa niin voin mennä kyykkyyn, koiran helpompi lähteä palauttamaan, asento on kutsuvampi, eikä siinä tule sitä ainaista hyvä vahvistusta, toki voin sanoa "hyvä tyttö kun jo tulee kohti"

 

• Ruutu (ongelma kisatilanteessa, menee ruudun lähellä seisovan tuomarin luokse) / Ansu kävi viemässä alustan Inkan nähden ruutuun, annettiin tarkoituksella nyt apu näyttämisestä ja Ansu jäi sinne ruudun lähettyville / tässä ei ongelmaa


• Pari lähetystä tyhjään ruutuun läheltä ja oikean paikan vahvistus "jes, seiso" / juteltiin siitä toimiiko mun syvänäkö ja milloin pysäytän / mietittiin kuitenkin paikan opetusta ruudussa, apua esim. siinä, jos joutuu ohjaamaan ruudun edestä tai sivuilta, takaa ruutuun / kokeiltiin myös näitä eli sivulta ja edestä korjauksia alustalle / hyvää treeniä, edestä ruutuun vaikeampaa, mutta onnistui käsimerkillä (meinaa tulla sivulle/luokse)

Rommi ja Pablokin pääsi hieman tekemään siinä kentän laidalla.

 

Rommi

• Seuraamista / askeleita


• Kaukoja / ohjaaja ihan edessä


• Jäävät liikkeet istu - maahan - seiso / erinomainen, nopea ja iloinen sekä varma

Mutta jäävissä minä pölvästi päätin sitten kokeilla onnistuneiden suoritusten jälkeen yhtä treenitapaa, joka ei ole ollut kevään jälkeen käytössä ja Rommi parka otti väärän asennon ja tajusi sen sitten itse, jonka seurauksena sai kait "henkisen kipukohtauksen", jonka seurauksena lopetin treenit ja käytiin vaan ihan rentoutuu (käveleen, haisteleen), ilmeni siinä, että otin läheltä eteentuloa tuon yhden jäävän liikkeen jälkeen ja siinä otti painetta (tämä on aina selvä merkki, koska eteentulo tosi lähelle on ollut yksi Rommin lempiliikkeitä ja paha kipukohtaus tuli just luoksetulossa silloin syyskuun alussa).

Pablo sitten harjoitteli kaukoja läheltä, eteentuloa tiiviisti ja epätoivoisesti yritin saada sen liikuttamaan peräänsä askelissa oikealle, ei vaan onnistu, mutta hauskaa Pablolla oli, paljon naisia meinaan !