keskiviikko 8. marraskuuta 2017

24.10. - 25.10.2017 jälkeä Sipoossa ja kettävierailu Porvooseen

Minulla oli pari päivää lomaa keskellä viikkoa ja ensimmäinen päivä lomasta meni jäljen merkeissä Sipoossa, jolloin tein Toivolle pari pitkää janaa ja sen lisäksi vielä kolmannen pitkän janan, josta sitten lähti pidempi jälki.

Toivo ensimmäisellä janalla lähti hieman vinoon ja taisin oikaista linjaa pariin kertaankin, mutta muuten tämä jana meni ihan kohtuullisesti ottaen huomioon, että nämä janat on varmaan ehkä 10 metriä pidempiä kuin mitä yleensä kesällä ollaan tehty. Takajäljelle on kovasti pyrkinyt, mutta nyt vain tarkasti sen muutaman metrin ja kääntyi oikeaan suuntaan.

Toinen jana olikin sitten jo todella hankala. Toivo lähti hyvin sen 20 metriä, mutta taisi sitten lähteä oikomaan takajäljelle ja käskin sen takaisin ja lähetin suoraan jatkamaan. Kyllähän se sitten eteni suoraan, mutta otti takajäljen ja sitten siinä painittiin homman kanssa, kun en päästänyt etenemään sinne jäljen alkuun asti. Tuntui, että sillä hetken oli niin kova epävarmuus, että alkoi lamaantua, mutta nyt päätin, että en käännä sitä vaan saa itse ratkaista ja pienen painiskelun jälkeen se oikea suunta sieltä nousi. Tästä janalta lähti sitten pienen pieni jälki, jossa oli yksi kulmakin. Kulma meni hienosti !

Kolmas jana olikin sitten jo kauempana ja jälki meni noin 30 metrin päästä. Nyt Toivo suoriutui todella hienosti janalla, edeten suoraan ja napaten sen jäljen heti oikeaan suuntaan. Itse jäljestäminen oli erinomaista ja jäljellä oli kaksi kulmaa, jotka siellä oli suoritettiin erinomaisesti. Myös kaikki kepit nousi hyvin, joten ei voi kuin olla tähän viimeiseen tyytyväinen. Maasto vaihteli sammaleesta kanervikkoon ja kallioon, mutta maanpinnan vaihtelulla ei ollut vaikutusta.

Tein jälkien jälkeen vielä esineruutua tien toiselle puolelle ja Inka pääsi ensimmäisenä näyttämään Toivolle mallia ja sitten oli Toivon vuoro. Inkan näkeminen ruudussa tuo selvästi Toivolle enemmän motivaatiota. Maastossa oli lammikko toisella sivulla ruutua ja sitä koirat hieman joutuivat kiertämään, joten eivät etene tietenkään siinä ihan suoraan.

*****

Treenien jälkeen päätin sitten vaan pissattaa koirat ja kävellä autolle ruudun takakautta, enkä samaa reittiä, josta tulin. Se olikin sitten aikamoinen lenkki sen muutaman minuutin sijaan harhailin sillä reissulla varmaan noin kolme tuntia.

Eksyin sitten Sipoon korpeen oikein tosissaan ja puhelimestakaan ei paljoa apua ollut. Puhelimen avulla yritin suunnistaa tielle missä auto oli, mutta aina tuli jotain vastaan, kuten korkeita pudotuksia, suo tai vaan tuntui, että sijaintini ei puhelimen kartalla muuttunut yhtään lähemmäksi tietä. Reittipalvelun ohjauksen sain käyntiin, mutta ensin olisi pitänyt päästä sinne mistä ohjaus alkoi. Lopulta ajauduin lähelle asutusta, mutta täysin eri suuntaan missä autoni oli, mutta katsoin nyt järkevämmäksi lähteä siihen suuntaan, kun reittipalvelun ohjaus alkoi sieltä aika läheltä. No pääsinkin tielle, ensin lennettyäni rähmälleni metsään ja Inka tippui ojaan, ollen sitten enemmän tai vähemmän musta, joten heitin sitten hyvästit taksin tilaamiselle. Jatkettiin sitten kiertoreitille, jonka kesto oli about 50 minuuttia sinne tielle missä mun auto oli, mutta siitäkin sitten matkaa toiset mokomat autolle. Eikä paljoa ilahduttanut tieto, että joudun menemään takaisin metsään, mutta onneksi se pätkä oli merkattureitti, kun näkyi osaksi siellä googlessa reittipalvelussa. Tosin hermostutti se pätkä, joka ei siellä näkynyt merkattuna (onneksi sitten oikeasti oli) !

Suurin huoli oli Inkan jaksaminen, kun neitokainen on kuitenkin jo yli kaksitoistavuotias ja ei jaksa pitkiä lenkkejä. Sisukkaasti se mukana tuli, vaikka kävi ojassakin uimassa !

******

Keskiviikkona olin sopinut treffit Porvooseen Arjan kanssa ja pääsin sitten vierailemaan vieraalle kentälle, joka oli todella hieno juttu. On mukavaa, että toisissa seuroissa on tällainen mahdollisuus, että seuran jäsenen mukana voi käydä vierailemassa kentällä ja tällaiset mahdollisuudet on meille Toivon kanssa tärkeitä.

Samalla tutustuin Arjan nuoriin koiriin, joista varsinkin uroksesta pidin kovasti. Vähän sen kanssa sainkin leikkiä ja näytti sekin huomaavan, että tykkäsin hänestä :) !

Toivon kanssa treenattiin pääsääntöisesti palveluskoirien tottelevaisuusosuutta. Eteenmenon jalkapallo oli viety jo paikoilleen Toivon näkemättä. Alkuun tein vaan eteenmeno/seuraamisen suoralla Susannan ohjeiden mukaan seuraamista ja sen jälkeen suoralla jäävät ja luoksetulosta sitten palkkasin lelulla.

Sen jälkeen seurautin Toivon esteiden väliin ja haettiin useampaan kertaan kapulaa telineestä niin, että Toivo seurasi mukana. Sen jälkeen tehtiin tasamaanouto, jossa muutama kerta pelkkä heitto ja hain kapulan itse. Hyppyesteen tein ensin ihan vaan patukalla ohjaten ja vasta sitten noutokapulalla. Vinoesteen sen jälkeen ihan kokonaisuudessaan ja sen jälkeen sitten eteenmeno.

Hyvin se Toivo taas lähti eteen, mutta aavistuksen kyllä ottaa suuntaa vasemmalle, mutta aika hyvin oikaisi linjaa, täytyy olla tarkka oman kropan ja käden ohjauksesta, etten itse ohjaa sitä väärälle linjalle, kuten Susanna sanoi.

Teimme vielä  toisen eteenmenon, jolloin Arja teki valeviennin ja lähetin Toivon eteen ja käsin sitten about 30 askeleen päässä maahan. Toivo reakoi kyllä heti, mutta menee ensin seisomaan ja vasta sitten toisella käskyllä maahan. Niin loogista varmaan sen mielestä, ei kuuntele mitä sanon vaan toimii, kuten tokossa ruudussa eli ensin seisomaan. No katsotaan kuinka tämä edistyy ajan kanssa.

Erittäin tyytyväinen olen siihen, että Toivo keskittyi hyvin, vaikka samaan aikaan kentällä oli tekemässä tokoa hemaiseva trikkityttö Arjan kanssa.

*********

Tokoa en pahemmin ottanut, mutta voittajan ohjatun noudon pyysin, jos Arja sen meille liikkeenohjaisi.

Muutaman seuraamisen alun tein, ennen kuin lähetin Toivon hakemaan vasemmalta kapulaa. Pirskatti soikoon jätkä kääntyi vasemman kautta oikealle ja pysäytin sen paikoilleen suunnilleen siihen kohtaan missä olisi keskikapula ollut, jos sellainen olisi ollut käytössä. Siitä ohjasin vasemmalle kapulalle ja se menikin sitten ihan mallikkaasti ja suoraan eteen.

Tehtiin vielä toisen kerran ja nyt Toivo teki sen niin kuin pitikin !

Kiitos Arjalle tästä tilaisuudesta, että pääsin käymään ja tapaamaan Teidän nuorisoa !

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti